Laulu-Veikkojen VeikkoSet vierailivat Amerikassa, Floridassa
VeikkoSet Amerikkaa ”valloittamassa”
Seppo Turjansalo
Uudenkaupungin Laulu-Veikkojen vahvistettu kvartetti VeikkoSet oli lähdössä Amerikkaan, Floridaan perjantaina 26.2. varhain aamulla. Joukkoon kuului kahdeksan laulajaa (Pekka Harmovaara, Esko Markkula, Tapio Ruusola, Raimo Rantanen, Seppo Turjansalo, Seppo Pöyhönen, Pertti Mattila, ja Veikko Virkkunen), säestäjä Heikki Hietala sekä kolmen laulajan puolisot tukijoukkona.
Iltapäivällä puutunut ryhmä ahtautui Miamin lentokentällä pikkubussiin, joka kuljetti koko joukon autovuokraamoon, yhden dollarin hinnalla. Olimme toki Suomesta käsin varanneet itsellemme kaksi tila-autoa. Näin siis asiakkaita palveltiin suuressa maailmassa. Hetken paperitöiden jälkeen olimmekin matkalla majapaikkaamme, Stuartin kaupunkiin, Miamista 150 km pohjoiseen.
Seuraavana päivänä jo alkoikin tiiviin konserttiohjelman purkaminen. Illaksi isäntäkuoromme Floridan Laulumiehet oli kutsunut meidät gaalailtaansa Lantanaan, Suomi-taloon. Kaupunki on n.80 km Stuartista etelään. Samalla meille alkoi selvitä, miten tärkeässä osassa auto on amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Etäisyydet ovat pitkiä ja julkista liikennettä on hyvin vähän. Ilman autoa olisimme olleet täydellisessä umpikujassa.
Sunnuntaina herätys oli jo klo 6. Jälleen piti kiirehtiä Lantanaan. Esiinnyimme aluksi kirkossa suomenkielisessä ja englanninkielisessä jumalan palveluksessa. Tilaisuudet olivat huomattavan vapaamuotoisia verrattuna Suomen kirkkoon.
Illalla oli sitten Floridan Laulumiesten meille järjestämä karonkka Suomi-talolla. Harrastimme kilpalaulantaa, nautimme virvokkeista ja vapaamuotoisesta seurustelusta. Yömyöhällä palasimme jälleen Stuartiin.
Maanantaina meillä oli oma konsertti Stuartin kirjastossa. Siellä oli myös tilava konserttisali. Yleisöä tuli konserttiimme peräti 400 henkeä. Ohjelmamme sisälsi perinteisiä suomalaisia kuorolauluja, merimies- ja kvartettilauluja. Erikoisuutena oli vielä barbershop-laulut, joita olemme harjoitelleet muutaman vuoden ajan.
Konsertin jälkeen takahuoneeseen ilmestyi tummaääninen amerikkalaismies kiittämään konsertista. Samalla selvisi, että hän harrastaa laulua paikallisessa barbershop-kuorossa. Hän kutsui meidät tiistaina kuoronsa harjoituksiin. Oli todella todella mielenkiintoista seurata, miten barbershop-laulun kotimaassa harjoiteltiin. Meidänkin oli vuorollamme näytettävä taitoamme. Harjoitukset päätettiin vielä tavan mukaan paikallisessa pubissa.
Keskiviikkona oli sitten viikon tärkein päivä. Silloin meillä oli oma konsertti Lantanan Suomi-talolla. Sitä ennen poikkesimme kuitenkin Lantanan Suomalaiseen Lepokotiin (Resthome) ilahduttamaan vanhuksia. Laitoksen johtaja kertoikin, että hän koettaa saada kaikki Suomesta tulevat kuorot ja orkesterit vierailemaan heillä. Se tuo vanhuksille niin paljon iloa ja vaihtelua.
Suomi-talon konsertissa VeikkoSet esiintyivät aluksi Ruotukavereina, sota-ajan univormuissa. Lauloimme korsu- ja marssilauluja 1940-luvulta.
Monet niistä olivat yleisölle täysin uusia ja tuntemattomia. Korpraali Möttönenkin (alias Einari Ketola) ilmestyi välillä saliin kertomaan ihmeellisistä seikkailuistaan.
Konsertin toisella puoliajalla VeikkoSet keskittyivät sitten viihteelliseen ja perinteiseen kuoromusiikkiin. Ohjelmaan saatiin vielä sijoitettua ripaus barbershop-musiikkia – Amerikassa kun oltiin. Kaikissa konserteissamme säestäjän osuus oli ratkaisevan tärkeä. Hän sai muodostettua lauluista ehjiä ja nautittavia kokonaisuuksia.
Vaikka konserttikiertueemme oli kiireinen, saavutimme kuitenkin tavoitteemme. Tarkoitus oli myös luoda uusia yhteyksiä Amerikkaan. Samalla koetimme jakaa tietoa Uudestakaupungista ja Suomesta.
Suomi-talon konsertissa Ruotukaverit esiintyivät sota-ajan asuissa.
