Uudenkaupungin Laulu-Veikkojen kolme vuosikymmentä.
Aimo Kalenius
Niin kuin tiedetään ja vanhempien laulajaveljien puheista on kuultu, on Uudessakaupungissa laulettu jo 20-luvulta lähtien mieskuorolauluja. Toiminta ei kuitenkaan ollut jatkuvaa, vaan vetäjien ja laulajien puuttuessa tuli pitkiäkin toimettomia aikoja. Sotavuosien myötä siirtyi karjalaisia myös tänne Uuteenkaupunkiin. Heidän lauluharrastuksensa antoi uutta virikettä Uudenkaupungin mieskuorolaulun toiminnalle. Dir.cant. Toivo Valstan johdolla harjoiteltiin ja esiinnyttiinkin lähinnä vahvistetun kvartetin puitteissa.
Paine mieskuorolaulutoiminnalle kasvoi, jonka seurauksena ylilääkäri Tapio Jäntti kutsui kokoon 23 innostunutta mieskuorolaulun ystävää Uudenkaupungin Kauppayhdistyksen talolle helmikuun 8 p:nä 1948. Kuoro perustettiin ja sen nimeksi hyväksyttiin Uudenkaupungin Laulu-Veikot. Kuoro ilmoitettiin samalla yhdistysrekisteriin. Rekisteröintiajankohdaksi tuli 8.2.1949. Kuoro liittyi myös Suomen Mieskuoroliittoon.
Säännöllinen kuorotoiminta alkoi välittömästi. Taiteelliseksi johtajaksi kuoro sai jopa legendaarista mainetta saaneen dir.cant. Toivo Valstan. Puheenjohtajaksi valittiin miehet kokoon haalinut Tapio Jäntti. Harjoituksia pidettiin kerran viikossa. Toiminta oli vilkasta ja jo samana vuonna kuoro osallistui Suomen Mieskuoroliiton suurkonserttiin Helsingissä 23 miehen voimalla. Lisäksi on mainittava yhteiskonsertti Laitilan Mieskuoron kanssa sekä osallistuminen Vakka- Suomen päivän viettoon muiden mieskuorojen kanssa.
Menestyksellisen alun jälkeen seurasi kuitenkin vakava takaisku. Kuoro menetti monta uskollista laulajaansa paikkakunnalta poismuuttojen takia. Lisäksi kuoron johtaja Toivo Valsta muiden tehtäviensä takia oli pakotettu jättämään johtotehtävänsä. Näyttikin siltä, että kuoron toimintaa olisi ollut mahdotonta jatkaa. Muutamat innokkaimmat jaksoivat kuitenkin ylläpitää harrastusta varalaulunjohtaja Martti Jäntin johdolla. Laulettiin ennen kaikkea omaksi iloksi, mutta samalla yritettiin saada kuoron jäsenmäärä kasvamaan. Aallonpohja sivuutettiin ja laulajajoukko alkoi kasvaa. Asetettiin tavoitteeksi 20 laulajaa, mikä saavutettiin. Pyrittiin 25:een ja siihenkin päästiin. Joukko kasvoi lopulta 30:een.
Tämä ns. kuoron toinen jakso alkoi edellä mainitulla tavalla koulunjohtaja Martti Jäntin johdolla. Hänet valittiin kuoron johtajaksi 1953. Puheenjohtajana vuosina 1952-54 toimi Hannes Koponen. Vuosina 1954-61 puheenjohtajan tointa jatkoi Ilmari Olkku. 10-vuotiskonserttiin rajoittuva toiminta käsitti jo perinteiseksi tulleet osallistumiset mieskuoropäiville, Sulasolin koko maata käsittäville Laulu- ja Soittojuhlille ja Vakka-Suomen päivien viettoon. Jokavuotiset tervehdyskäynnit sankarihaudoilla, osallistumiset itsenäisyyspäivän viettoon, vappuserenadit jne.
Itsenäisyyspäivän konserttinsa 6.12.1958 Piirisairaalan juhlasalissa Uudenkaupungin Laulu-Veikot piti 10-vuotistoiminnan merkeissä. Uudelle vuosikymmenelle lähdettäessä laulajaveljet saivat myös aviosiipat tukemaan kuoron toimintaa. Ensimmäisenä konkreettisena tekona rouvat muuttivat itse tehdyt esiliinat rahaksi ”Essumessuilla”, jotka pidettiin Seurakuntakodissa 8.3.-60. Tästä alkoikin rouvien taloudellinen tuki kuoron toiminnalle. Tavoitteena rouvilla oli saada kuorolle oma lippu ja piano. Kuoro hankki pianon ja rouvien tuki oli merkittävä.
Toiminta jatkui niin laulajilla kuin rouvillakin. Valmistauduttiin 15-vuotisjuhlakonserttiin. Juhlakonserttia edeltävänä torstai-iltana Martti Jäntin viimeistellessä kuoron äänijänteitä, työntyivät rouvat harjoituksiin. Rouvat olivat saavuttaneet ensimmäisen päämääränsä. Oma lippu oli nyt tosiasia. Lipun oli suunnitellut Kauko Telen. Laulu-Veikkojen puolesta lipun vastaanotti puheenjohtaja Jussi Talvitie. Ensimmäisen naulan lippuun kiinnitti Hellin Jäntti.15-vuotisjuhlakonsertti pidettiin 23.11.-63 Yhteislyseon juhlasalissa. Ohjelma käsitti: Kuulan, Törnuddin, Linnalan, Merikannon, Sonnisen ja Similän lauluja. Arvosteluissa mainittiin, että kuoro lauloi yhtenäisesti, soinnut olivat puhtaita, eikä lipsahduksiakaan sattunut. Pianissimo meni, kuten pitääkin ja fortessa oli voimaa. Voitiin todeta, että kuoro oli kehittynyt ja Martti Jäntti tehnyt työtä vaivojaan säästämättä. Toiminta jatkui tavanomaisena. Puheenjohtajana toimi 1962 valittu Jussi Talvitie. Kuoron johtajana Martti Jäntti jaksoi luoda kuoroomme laulajavoimaa. Kvartettilaulukin sai heräämisen merkkejä.
Valmisteltiin 20-vuotiskonserttia. Harjoiteltiin uusia lauluja. Pyrittiin vilkastuttamaan jäsenhankintaa. 20-vuotiskonsertti pidettiin 1.2.-68 Yhteislyseon juhlasalissa. Uudempana tulokkaana ohjelmistossa kuultiin Kirvessalon Onnellinen vaeltaja ja Merikannon Tuulantei. Konsertissa kuulimme kuoromme ensimmäisen kvartetin lauluja, joita Samuli Hakkarainen, Antti Laakso, Lasse Lehtiniemi ja Kauko Telen esittivät. Samuli Hakkaraisella oli myös kuoroesityksessä soolo-tehtävä, samoin kuin Kaarlo Leisiöllä ja Oiva Porkalla mieliin painuva yhteissoolo Syvässä kellarissa. Kuoron sointi kylläkin oli parhaimmillaan herkissä lauluissa. Voitiin todeta, että tähänastinen työ mieskuorolaulun hyväksi oli tuottanut hedelmää. Meihin luotettiin, jonka seurauksena saimme järjestettäväksi Turun piirin jäsenyhdistysten Sulasol-päivät 1970. Onnistuimme tehtävässämme ja korviimme jäivät soimaan suuren yhteiskonsertin sävelet.
Kukkomerkkitoimintakin alkoi saada jalansijaa kuorossamme. Ensimmäiset ”kukkomme” olivat Sakari Heiskanen, Lasse Lehtiniemi ja Pertti Virkkunen. Antti Laaksolla oli hankkinut kukkomerkin jo aikaisemmin. Kunniakirjat merkin suorittaneille jaettiin kuoron 25-vuotiskonsertissa. Konsertti pidettiin 7.4.-73 perinteisesti Yhteislyseolla. Ohjelmisto käsitti mm. Järnefeltin Pois meni merehen päivä, Härmän Meeste laul, Reissigerin Olav Trygvason, Mirolan sovittama Räiskyvä Dnepr ym. Varsinkin viimeksi mainittu sopi hyvin tilaisuuteen, missä mukana olivat Uudenkaupungin ystävyyskaupungin Novgorodin edustajat. Kuoro sai yleisöltä hyvät arvostelut. Voidaan mainita, että solistina basso-bari- toni Pekka Harmovaaran esitys oli varmaotteinen ja tunnelmaa luova. Huomionosoituksista voidaan mainita mm. Suomen Laulajien ja Soittajien liiton myöntämä kultainen ansiomerkki kuoromme johtajalle Martti Jäntille. Martti Jäntti olikin tehnyt tähän mennessä mittavan työn mieskuorolaulun hyväksi. Olemme hänelle enemmän kuin kiitokset velkaa.
Itsenäisyyspäivän aaton juhlatilaisuus sai alkunsa Raumalta muuttaneen Oiva Helimon aloitteesta. Ensimmäinen juhla pidettiin 5.12.1973 Kauppaoppilaitoksen aulassa. Juhlapuheen piti opettaja Erkki Luntamo. Tilaisuus muodostui perinteeksi ja on jatkunut katkeamatta näihin päiviin asti.
Kuoromme oli siis saanut uudeksi jäsenekseen Pekka Harmovaaran. Hänen laulajan kykynsä ja varsinkin taidot kuoron johtamiseen tulivat huomatuksi. Pitkään kuoroa johtaneena Martti Jäntti ehdottikin Harmovaaraa seuraajakseen. Niin alkoi kolmas jakso kuoromme toiminnassa. Pekka Harmovaaran tullessa kuoronjohtajaksi, noudatteli ohjelmisto aluksi entisiä latuja, mutta vähitellen alkoi mukaan soluttautua myös viihdemusiikin piiriin kuuluvaa ohjelmistoa. Harjoitusiltojen lukujärjestykseen tuli myös äänenmuodostusta.
25-vuotiskonsertin kuulijoiden joukossa olleiden novgorodilaisten toimeksiannosta Uudenkaupungin Laulu-Veikot sai kutsun Novgorodiin. Tämä kutsu velvoitti ja antoi uutta tuulta harjoituksiimme. Harjoitukset tiivistyivät ja into oli ”samumaton”. Huhtikuussa pääsiäisen -76 teimmekin ensimmäisen ulkomaanmatkan. Kuoroa pidettiin Novgorodin kaupungin toimesta tervetulleena vieraana. Elämyksemme tältä matkalta olivat suuret. Pienenä tapahtumana muiden joukossa, mutta ehkä monenkin mielestä kohokohtana laulamamme Finlandia entisen luostarin akustisessa tornissa jäi mieliin. Leningradin Sotakorkeakoulun oppilaatkin tekivät välittömästi kunniaa kuultuaan laulumme. Matka voidaankin kirjata menestyksekkäänä tapahtumana kuoromme historiaan.
Urakaksi sinänsä voidaan mainita kukkomerkkitoiminnan laajentuminen. Kvartetteja on jo useampia. Näistä kaksi osallistui viime keväänä Mieskuoroliiton ja Finlands Svenska Manssångarbundin kvartettikilpailuun Turussa hyvällä menestyksellä. Helsingin seudun vahvan kvartettilaulurintaman rikkoi ensimmäisenä maaseutukvartettina A-kvartettimme, eikä B-kvartettimmekaan esitys kovatasoisessa kilpailussa ollut heikko. Suurin ja tärkein merkitys kvartettitoiminnan harrastuksella on kuitenkin antaa varmuutta kuoron esitykselle.
Tämän hetken toiminta käsittää perinteiset mieskuorolaululle ominaiset tilaisuudet. Lisäksi kuoromme on kiitollisen yleisön avustuksella saanut viime vuosina järjestymään itsenäisyyspäivä-aaton tilaisuuksista herkän yhdessäolohetken. Myöskin humppailtama vanhassa Vallilassa vetää yleisöä ilahduttavasti.
Tässä hengessä 30-vuotias Uudenkaupungin Laulu-Veikot ry lähtee nöyrästi ja lukuisien ystäviensä tuesta kiitollisena, mutta nuorekkaana päättävästi eteenpäin, uutta etsien, samalla arvokasta ja kulumatonta vaalien.
