Uudenkaupungin Laulu-Veikot header

Paloja historiikista Laulu-Veikot 50 vuotta

Jaakko Lindströmin alkup. koonnut Aimo Kalenius

 MIESKUOROLAULUA  50  VUOTTA

Raimo Rantanen, puheenjohtaja

Viisikymmentä vuotta sitten sodan jälkeisessä Suomessa erilaiset kulttuuriharrastukset vetivät puoleensa. Osaltaan haluttiin ehkä aineellista puutetta korvata henkisillä arvoilla. Mieskuorotoiminnan laajenemista edistivät myös noina vuosina korostuneet itsenäisyys ja isänmaallisuus. Tuossa ilmapiirissä perustettiin Uudenkaupungin Laulu-Veikot.

Noista ajoista maailma on muuttunut, mutta varmasti edelleen perinteet ovat vahvasti toiminnassa näkyvissä. Itsenäisyyspäivän tienoo aaton musiikki-iltoineen, laulut sankarihaudalla ja Finlandia-hymni ilmentävät sitä suomalaista virettä, joka mieskuorotoimintaan kuuluu. Perinteiden mukaisesti lauletaan mieluisasti ja innokkaasti yhtä lailla iloisia vappulauluja, serenadeja kuin juomalaulujakin

Uudenkaupungin Laulu-Veikoille vuosikymmenet ovat tuoneet mukanaan uusia toimintamuotoja. Kuoron laajaan ohjelmatarjontaan ovat jo pitkään kuuluneet iltamat, jotka kevättalvella tuovat virkistystä yleisölle. Samalla iltamat antavat kuorolaisille mahdollisuuden toteuttaa itseään ja keventää vakavaa mieskuoroilmettä.

Runsaan kahdenkymmenen viimeksikuluneen vuoden aikana kuoro on tehnyt yli kymmenen ulkomaanmatkaa kaikkiaan kahdeksaan eri maahan. Matkat ovat olleet vuoden päätapahtumia, joihin on valmistauduttu perusteellisesti ja joihin on haluttu osallistua. Näillä matkoilla on käyty ystävyyskaupungeissa tai vierailtu suomalaisalueilla siirtolaisia tervehtimässä.

Laulu-Veikot on julkaissut kaksi äänitettä. Kuoron ensimmäinen pitkäsoittolevy ilmestyi vuonna 1985 ja toinen 1996. Tuotantotahti on siis ollut noin äänite kymmenessä vuodessa. Tämä kuvaa varmasti sitä panostustarvetta, mitä levynteko vaatii. Ei pelkästään valtavaa määrää harjoittelua, vaan myös taloudellista panosta ja riskiä. Nämä äänitteet ovat samalla johdatelleet kuoroamme viihdemusiikin alueelle. Tämä toiminta on myös luonut perustaa kevyen musiikin tapahtumalle: Usko Kemppi -päiville, jotka järjestettiin ensimmäisen kerran viime vuonna.

Kuten edellä kerrotusta voi päätellä Uudenkaupungin Laulu-Veikoissa toiminnan lähtökohtana on tavoitteellisuus ja aktiivinen toiminta. Kuoron jäseniltä ja organisaatiolta tämä vaatii paljon. Toisaalta tavoitteellisuus ja uusien toimintatapojen ennakkoluuloton etsiminen takaavat, että kuorolaiselle toiminta on mielekästä ja motivoivaa. Halu ja innokkuus tehdä hyvää musiikkia yhdistettynä eri alojen asiantuntemukseen ja laajoihin kontakteihin takaavat toiminnan tulevaisuuden.

Kuoron täyttäessä viisikymmentä vuotta haluan esittää lämpimät kiitokset kaikille kuorolaisille, jotka ovat olleet rakentamassa tätä kuoroa. Kiitokset yhteistyökumppaneille, joiden tuki on ollut välttämätöntä monissa toiminnoissamme. Ja sydämellinen kiitos yleisölle, jota ilman kuoron toiminta olisi varsin tylsää. Pyrimme olemaan luottamuksenne arvoisia tulevinakin vuosikymmeninä.

 

LAULU-VEIKOT JA  UUSIKAUPUNKI

Pekka Harmovaara, kuoron johtaja

Uudessakaupungissa on 50 vuotta toiminut mieskuoro Laulu-Veikot. Miksi paikkakuntamme vanhin maallinen kuoro on juuri mieskuoro, eikä esim. seka- tai naiskuoro? Mikä on ollut sen merkitys ja anti omalle paikkakunnalleen? Onko tulevaisuudessakin mieskuoron toiminta paikkakunnallemme tarpeellista. Mm. tällaisia kysymyksiä tulee mieleeni kun kuoro valmistautuu tulevaan juhlakonserttiinsa.

Laulu-Veikot sai alkunsa sotien jälkeen. Se syntyi siinä samassa aallossa, jossa useimmat maamme mieskuorot. Sen aallon aiheutti rauhansopimuksella tukahdutettu itsenäisyytemme. Sen aiheutti rintamilla taistelleitten miesten halu saada kaiuttaa ilmoille se vahva tunto, että taistelu maamme itsenäisyyden puolesta oli kunnioitettavaa ja oikeutettua.

Kun valtiovallan taholta tarkasti rajattiin kaikki poliittinen ja isänmaallinen toiminta, löytyi musiikista se alue, jonka puitteissa saatettiin laulujen muodossa tuoda esiin tukahdutettuja tuntoja. Se oli terapeuttisesti tärkeää sekä kuorolaisille itselleen, että sen sodanjälkeiselle kuulijakunnalle. Ohjelmisto koostui paljolti suomalaisten kansallisromantiikan aikaisten säveltäjien ja runoilijoitten tuotannosta. Se oli isänmaallista, mutta ei kohdistunut nimenomaisesti sodassa vastustajana olleeseen viholliseemme, vaan viittasi taaksepäin Venäjän keisarivallan aikaan maassamme. Tällaisten laulujen laulamisen sopi luonnollisesti parhaiten juuri miehille ja tässä on varmaankin syy siihen, että vuonna 1948 perustettu kuoro oli juuri mieskuoro, eikä mikään muu.

Edellä mainitun kaltaista ohjelmistoa suomalaiset mieskuorot esittivät sitten aina 70–80-luvulle saakka. Kun itse aloitin Laulu-Veikkojen johtajana vuonna 1973, näin tärkeimmäksi tehtäväkseni kuoron ohjelmiston uusimisen. Ei suinkaan niin, että isänmaallisesti aatteellinen ohjelmisto olisi hylätty, vaan että sen rinnalle pyrittiin saamaan enemmän uudempaan ja myöskin viihteellisempää musiikkia. Ajat maassamme olivat muuttuneet, sotien arvet alkoivat umpeutua ja vapaammat tuulet puhaltaa. Sekä laulajat että kuulijat alkoivat kaivata uutta ja erilaista. 30-vuotiskonsertissa v. 1978 Laulu-Veikoilla olikin jo ohjelmistossaan myöskin viihteellisempi osa ja se herätti silloin paljon keskustelua muuallakin kuin vain meidän omalla paikkakunnallamme. Keskustelu oli pääsääntöisesti myönteistä, mutta kriittisiäkin ääniä kuului siitä, oliko tuon tyyppinen musiikki tarpeeksi arvokasta kuoron juhlakonserttiin.

Näinä 25 vuotena, jotka olen toiminut kuoron taiteellisena johtajana, on kuoro valmistanut sekä maallisen että hengellisen musiikin konsertteja ja ohjelmistosta on näinä vuosina muodostunut erittäin monipuolinen. Tavoitteena on ollut harjoittaa ja esittää sellaista musiikkia, joka tavoittaisi mahdollisimman kattavasti koko kuulijakuntamme. Vuosittain järjestämiämme tapahtumia ovat olleet vapunpäivän ulkoilmakonsertti sekä Kalannissa ja Uudessakaupungissa, itsenäisyyspäivän aaton musiikkitilaisuus ja keväiset iltamat. Joka joulu olemme myöskin olleet joulurauhaa julistamassa ja ottamassa vastaan uutta vuotta. Paljon muita esiintymisiä on vuosittain sisältynyt Laulu-Veikkojen toimintaan joten, jos ajattelemme, että kuoron toiminta jostakin syystä yht’äkkiä loppuisi, niin melkoinen kulttuuriaukko jäisi paikkakunnallamme paikattavaksi.

Kun kuoromme miesvahvuus liikkuu 40–50 laulajan suuruisena, ei ole myöskään vähäinen asia se, että tällä tavalla kuoro pystyy tarjoamaan monelle paikkakuntalaiselle hyvän harrastuksen, jonka parissa viihdytään vuosikymmeniä.

Tulevassa juhlakonsertissa tarjoamme teille, hyvät ystävämme, erittäin monipuolisen mieskuoro-ohjelmiston, jonka parissa uskoisin viihtyvän koko perheen vaikkapa vauvasta vaariin. Pohitullin liikuntahalliin mahtuvat toivottavasti kaikki. Viimekertaisessa konsertissamme, viisi vuotta sitten, siellä oli toista tuhatta kuulijaa. Toivotan kaikki mieskuoromusiikin ja Laulu-Veikkojen ystävät tervetulleiksi Pohitulliin lauantaina 14. 11. klo 15.00 alkavaan konserttiin.

 

PERUSTAJITTE  MIELPITTEI

Martti Jäntti, kuoronjohtaja

Muutin Uuteenkaupunkiin vuonna 1947. Kolleegani, opettaja Tauno Karttunen tiesi minun harrastaneen musiikkia. Hän kehoitti minua tulemaan Vallilaan: ”Tule mukaan, siel on semmonen lauluporukka!” Siellä oli tirehtööri Toivo Valsta ja laulajia oli paikalla ennen meidän tuloa noin kymmenen. Huomasin olevani tervetullut porukkaan josta useimmat tunsin ennestään: lehtori Jukka Saarinen, pankinjohtaja Paavo Raunio, Yrjö Porkka ja Hugo Porkka sekä Niilo Kauvainen ja Voitto Lepikko. Laulajia oli niin vähän, että korkeintaan kaksi miestä riitti stemmaa kohti. Yrjö Porkka oli yksin laulanut I-tenorissa.

Tällä porukalla laulettiin noin kaksi vuotta. Kun kaupunkiin muutti piirisairaalan ylilääkäriksi Tapio Jäntti, niin hän tuli bassolaulajana mukaan vahvistamaan pientä ryhmäämme. Hän oli laulanut YL:ssäkin, ja hän oli sitä mieltä, että kuoron pitäisi rekisteröityä. Tarmokkaana miehenä hän kutsui perustavan kokouksen koolle kauppayhdistyksen taloon. Paikalla oli noin kaksikymmentä miestä ja kuoron nimeksi valittiin Uudenkaupungin Laulu-Veikot.

Oli luonnollista, että kuoron johtajaksi tuli Toivo Valsta. Hän oli taitava, vaativa ja joskus kiukkuinenkin johtaja. Valsta valitsi itse ne laulut, joita harjoiteltiin. Jos joku rohkeni ehdottaa jotain laulua, niin johtajan vastaus saattoi olla: ”Te ette tunne siitä laulusta muuta kuin nimen”, ja asia oli siten loppuunkäsitelty. Valsta piti erillisiä ääniharjoituksia, ja hän opasti myös äänenmuodostuksessa ja antoi tarvittaessa yksilöllistä opetusta. Toivo Valsta johti kuoroa noin 4 vuotta. Sairastelun takia alkoivat käynnit harventua, ja minua pyydettiin jatkamaan johtajana.

Olen laulanut kuoroissa 15-vuotiaasta saakka. Isäni ja äitini olivat aikanaan innokkaita kuorolaulajia. Voi siis sanoa, että olen saanut innostuksen verenperintönä. Seminaariaikana minulla oli hyviä musiikin opettajia: tohtori Viljo Siukonen ja Arvo Räikkönen, josta tuli myöhemmin professori. Räikkönen on tehnyt paljon mieskuorosovituksia. Valstan luomalta pohjalta oli hyvä jatkaa harjoituksia ja valmistautumista esiintymisiin. Suurin vaikeus oli siinä, että monet hyvät laulajat muuttivat pois paikkakunnalta. Kuoron hallituksessa pohdimme sitä, miten saisimme uusia jäseniä kuoroon.

Kuorolla ei ollut silloin yhtenäistä esiintymisasua. Kun elintaso oli 1950-luvulla paljon nykyistä alhaisempi, piti myös katsoa, että uudella laulajalla oli sellainen puku omasta takaa, että hänet voitiin ottaa mukaan esiintymään.

Harjoituksia pidettiin kerran viikossa, ja esiintymisiin valmistauduttiin huolellisesti. Muistan, kun kuoro osallistui jo ensimmäisen toimintavuoden joulukuussa Suomen Mieskuoroliiton konserttiin Helsingissä. Mieskuorot esiintyivät myös itsenäisyyspäivän aattona presidentin linnan valtiosalissa noin 1000 miehen voimalla. Paasikivi oli silloin presidenttinä. Hän oli aikoinaan ollut kuoromiehiä, ja hän jäi esityksen jälkeen juttelemaan vanhojen kuorotuttujensa kanssa. Kun olimme poislähdössä, niin Topi Martinkari sanoi, että ”täytyy harventaa käyntejä, koska tässä talossa ei edes kahvia tarjota!” Kattaukset olivat valmiina itsenäisyyspäivän juhlaa varten.

Kuoro esiintyi vappuna Vallilan portailla, ja monissa kaupungin järjestämissä tilaisuuksissa, kuten itsenäisyyspäivän juhlassa. Alusta saakka oli myös tapana osallistua SULASOLIN koko maata käsittäville laulu- ja soittojuhlille. Ensimmäiset laulajaiset ts. kuoron 10-vuotiskonsertti järjestettiin 6. 12. 1958 piirisairaalan juhlasalissa. Valsta vastusti sanaa konsertti, mutta laulajaiset hän hyväksyi.

Johdin kuoroa 20 vuotta, ja sinä aikana kuoron jäsenmäärä kasvoi 35 laulajaan. Luovuin mielelläni tehtävästä, kun saimme Pekka Harmovaarasta uuden johtajan. Olen mielissäni siitä, että nyt yli 80-vuotiaana voin aktiivilaulajana osallistua Uudenkaupungin Laulu-Veikkojen toimintaan I-basson rivissä.

 

ERKKI  LUNTAMO  MUISTELEE

Muutin Uuteenkaupunkiin v. 1947. Tulin silloin Haapaniemen koulun opettajaksi. Liityin välittömästi Uudenkaupungin kirkkokuoroon jota Toivo Valsta veti siihen aikaan. Opin tuntemaan hänet erittäin täsmällisenä ja rivakkana johtajana. Vaikka kuorossa oli erittäin hyviä mieslaulajia, kuten Juho Saarinen, niin Topi saattoi ärjäistä: ”Niinhän ne bassot laulavat kuin sonnit siellä.” Mutta se oli hänen kielenkäyttöään ja tyyliään, eikä sitä pitänyt ottaa aivan kirjaimellisesti.

Kun Tapio Jäntti tuli ylilääkäriksi piirisairaalaan, ryhtyi hän tarmokkaana toiminnan miehenä puhumaan siitä, että tänne Uuteenkaupunkiin tulisi perustaa rekisteröity kuoro. Hän kutsuikin asiasta kiinnostuneita laulajia kuoron perustavaan kokoukseen kauppayhdistyksen talolle talvella 1948. Kuoron nimeksi tuli äänestyksessä Uudenkaupungin Laulu-Veikot, ja kuoroon liittyi muistini mukaan heti alussa yli 20 laulajaa.

Ne laulut, jotka valittiin kuoron ohjelmaan, otettiin ”Laulumiesten kirjasta”. Kun silloin saatiin vain nidottuja, niin kuoron johtaja Topi Valsta piti huolen siitä, että kirjat sidottiin nahkakansiin piirisairaalassa. Oma kirjani on vielä käytössä ja laulan siitä edelleen. Kuoron yhteisen harjoituksen lisäksi pidettiin jo heti alussa erikseen ääniharjoituksia. Lauloin silloin I bassoa, ja tuntui hienolta, kun sain johtaa oman ääneni harjoituksia. Mukana oli taitavia laulajia, kuten Paavo Raunio, joka oli aikaisemmin laulanut Laulun Ystävissä. Innostus laulajien kesken oli aikamoinen ja puhuttiin siitä, että ”tarttis pian päästä esiintymään”. Valsta vaati kuitenkin ehdottomasti sen, että yleisön eteen ei saa mennä esittämään keskeneräistä. Harjoitukset olivat tiukkoja, ja Valsta huomasi heti, jos joku lauloi väärin.

Muutin Kalantiin vuonna 1950. Olin paljon poissa harjoituksista. Liityin Kalannin kirkkokuoroon ja harjoitutin miesäänet. Harrastin jo silloin myös suunnistusta. Lisäksi minulla oli kunnallisia luottamustoimia, jotka antoivat paljon töitä. Valsta muisti kuitenkin aina kun tuli esiintymään, että ”voit sinä tulla mukaan ja harjoitella itsekin”. Näin tulin olleeksi Laulu-Veikoissa kaiken aikaa.

Vuosien varrella on ollut monta mieleenpainunutta esiintymistä. Minua on aina liikuttanut kuoron esiintyminen sankarihaudalla itsenäisyyspäivänä. Tämä ikäluokka, jota edustan, kävi molemmat viime sodat. Sankarihautojen paikka ja kuoron esiintyminen siellä tuo elävästi mieleeni monet sodan aikaiset muistot. On mielestäni hienoa, että nuoretkin kuoron jäsenet tulevat säästä välittämättä laulamaan vanhan kirkon kupeelle juuri itsenäisyyspäivänä. Monille se saattaa olla melko arkinen tapahtuma, mutta minua se puhuttelee aina.

Kuoron jäsen Oiva Helimo ehdotti aikoinaan, että kuoro järjestäisi musiikki-illan itsenäisyyspäivän aattona. Siitä onkin tullut perinne täällä Uudessakaupungissa. Kuorot ja soitinyhtyeet esiintyvät ja ohjelmaan kuuluu myös juhlapuhe. Sain pitää juhlien ensimmäisen puheen. Muistelin siinä erästä itsenäisyyspäivän aattoa sodan aikana.

Kuorolaulu on mielestäni hieno harrastus ja lähden aina mielelläni harjoituksiin, sillä kokemuksesta voin sanoa, että sekä harjoituksissa että esiintymisissä ja myös matkoilla vallitsee aina voimakas veljeyden henki. Tämä lienee vastaus siihen, mitä tarkoitetaan mieskuorohengellä.

Kuoro on viime vuosina saanut uusia laulajia. Mukaan on tullut myös nuoria miehiä. Heistä saadaan toivottavasti pitkäaikaisia laulajia. Kun meillä on hyvä kuoron johtaja, joka on kyllin tiukka vaatimuksissaan, niin uskon, että Laulu-Veikot voi katsella hyvin odotuksin seuraavalle vuosikymmenelle.

KAUKO  TELEN  MUISTELEE

Haastattelijana Jaakko Lindstöm 1993

 

Olet Kauko kuoron perustajajäsen. Mitä tulee mieleen noilta ajoilta?

Olin mukana kirkkokuorossa kun tirehtööri Toivo Valsta kokosi paikkakunnan mieslaulajista vahvistetun kvartetin. Lauloin siinä I-tenoria. Kun paikkakunnalle muutti karjalaisia laulun harrastajia -40 luvulla, kutsui Tapani ”Tapu” Jäntti mieskuoron perustavan kokouksen koolle 45 vuotta sitten. Kuorolle oli myös onneksi se, että johtajaksi saatiin ankara ja joskus äkkipikainen Valsta.

Olet monella tavalla ansioitunut kuorolainen. Toimit sihteerinäkin 20 vuotta. Olet suunnitellut kuoron merkin ja lipun ja taitojasi on käytetty aina, kun on ollut tarvis laatia kutsuja ja ilmoituksia.

Niin kauan kuin muistan, olen laulamisen lisäksi harrastanut aina piirtämistä. Värit tulivat mukaan myöhemmin. Viime vuodet olen opetellut vesivärien käyttöä, naurahtaa Kauko ilkikurinen pilke silmänurkissaan. Piirtäjän taidoista johtui se, että mainoshoitajan ammatti oli minulle aikoinaan luonnollinen valinta. Opetin myös tekstausta kauppaopistossa. Kuorolaisena en koskaan säästellyt itseäni, kun tarvittiin piirtäjän taitoja. Laulu-Veikoille on aina ollut ominaista se, että kuoron jäsenten taidot asetetaan pyyteettömästi kuoron käyttöön. Kuoron lipun suunnittelin jo -50 luvun puolella. Jos oikein muistan, niin aina ahkerat kuoron naiset ompelivat kuoron lipun. Juhlallinen naulaus oli v. -63. Puheenjohtajan ja taiteellisen johtajan jälkeen olin kolmas naulan iskijä.

Sinulla on kokemusta kolmesta eri kuoronjohtajasta. Minkälaisena muistat Martti Jäntin johtajakauden?

Martti johti kuoroa, veti harjoituksia ja hioi esiintymisiä. Silloin ei ollut ääniharjoituksia erikseen, vaan Martti sai takoa meidän koviin kalloihimme kaikki stemmat. Martilla on suuri ääniala, ja hän toimi esilaulajana, kun eri ääniä harjoiteltiin. Martin huomattava ansio on myös  se, että hän luotsasi kuoron yli vaikeiden aikojen. Vaikeus oli mm. siinä, että laulajia oli toisinaan vähänlaisesti. Kun Valsta oli ollut ankara, niin Martti johti meitä omalla leppoisalla tavallaan.

Nyt kun olet jättänyt aktiivi-laulamisen, on sinulla varmaankin enemmän aikaa maalauksille?

Kyllä. Viime kevät ja kesä olivat kiireistä aikaa. Minulla oli silloin monia tilaustöitä ja sain myös kutsun osallistua ”merimaalarina” Turun merenkulkuopiston näyttelyyn. Nyt syksyllä ennen kuoron juhlaa sain valmiiksi kuoron levyn 2. painoksen uuden kansikuvan. Se oli minulle mieluinen tilaustyö. Odotan kuoron juhlakonserttia innostuneena, toteaa Kauko lopuksi, kun hän saattelee minut Puominmäenpolulle.

 

SAKARI  HEISKANEN – Sakkel o mont virkka

Olen harrastanut musiikkia ja varsinkin laulamista niin kauan kuin muistan. Olin mukana pienessä bändissä 1940-luvulla. Soitin siinä pianoa. Mukana olivat ainakin Toivo Sjölund trumpetistina ja Kauko Holvitie soitti ess-kornettia. Mukana oli myös viulisti ja haitaristi sekä rumpali. Tienasimme tasku- ja opiskelurahoja ja soitimme etupäässä ravintoloissa.

Liityin kuoroon 1953. Aluksi istuin takariviin II bassojen joukkoon. Kuoron johtajana oli silloin Martti Jäntti. Hän huomasi heti, että sovin paremmin laulamaan I-tenoria, ja niin siirryin eturiviin. Vuonna 1969 keräsin jäseniä kvartettia varten. Tarkoituksena oliperusmerkin eli kukkomerkin suorittaminen. Mukaan tulivat Pertti Virkkunen II tenoriin, Berry Silvendoin I bassoon ja Kalevi Hämäläinen II bassoon. Vuonna 1973 olimme valmiita laulukokeeseen. Koe pidettiin meillä kotona. Musiikkilautakuntaan kuuluivat Martti Jäntti, Antti Laakso ja Hannes Koponen. Pöytäkirjan mukaan kaikki hyväksyttiin. Olen aina tykännyt laulaa kvarteteissa. Kokoonpanot ovat kuitenkin vuosien varrella vaihdelleet. Nyt on hienoa, kun vuorossa on useita kvartetteja.

Olen opiskellut myös yksinlaulua vuosia. Olen pitänyt useita kirkkokonsertteja ja esiintynyt lukuisissa julkisissa ja yksityisissä tilaisuuksissa. Martti Soinin kanssa olemme jo vuosia pitäneet joulun aikaan kirkkokonsertin Uudenkaupungin, Lokalahden, Vehmaan ja Pyhämaan kirkoissa. Martin säestämän tilaisuuden tuoton olemme lahjoittaneet kehitysvammaisten lasten hyväksi.

Toimin kuoron puheenjohtajana vuosina 1979–1986. Kuoron toimintaan oli tullut uutta ilmettä, kun Pekka Harmovaarasta oli vähän aikaisemmin tullut taiteellinen johtaja. Muistan hyvin, kun ihmeteltiin sitä, että mieskuoro otti ohjelmaan viihdemusiikkia. Vähitellen vastustus väheni, kun huomattiin, että yleisökin hyväksyi uuden ohjelman. Pekka otti myös vastuuta hallinnosta, ja siten puheenjohtaja pääsi helpommalla. Pekka toi myös mukanaan ajatuksen siitä, että kuoron esiintymisistä ruvettiin perimään palkkiota, kun Antti Laakso valittiin puheenjohtajaksi -86. Näin olen paremmin pystynyt keskittymään varsinaiseen laulamiseen.

 

 

ULV:N  15-VUOTISKONSERTTI  1964

 

Eturivi vasemmalta: Hannes Holvitie, Juho Koistinen, Kaino Viljanen, Hemmo Kleemola, Martti Jäntti ( kuoron johtaja ), Sakari Heiskanen, Veli Nummenmaa, Kauko Telen ja Torsti Koski.                                                                  Toinen rivi vasemmalta: Tauno Koski, Keijo Lehtonen, Veikko Lepikko, Valde Uusitalo, Pertti Virkkunen, Pentti Maskuniitty, ( ? ), Antti Laakso ja Edvard Nykänen.
Kolmas rivi vasemmalta: Urpo Hellsten, Hannes Koponen, Pentti Santavuo, Atte Nieminen, Veikko Lehtonen, Veikko Hirvi, Reino Virtanen ja Yrjö Ampuja.
Takarivi vasemmalta: Mauri Sandell, Esko Konttinen, Oiva Porkka, Sulo J. Talvitie, Kaarlo Leisiö, ( ? ), Erkki Luntamo ja Lauri Aalto.

 

ULV:n 30-VUOTISKONSERTTI 1978

 

Ylärivi vasemmalta: Risto Tuominen, Jouko Palmu, Jussi Talvitie, Pauli Aaltonen, Jukka Mattila, Jaakko Suominen, Pentti Kejo ja Reino Virtanen.                                                                                                                              Esko Markkula, Mauri Sandell, Vieno Eilu, Erkki Luntamo, Osmo Aalto, Erik Hansen, Aimo Kalenius, Toivo Litmanen ja Martti Jäntti.
Arvo Viinikkala, Pertti Mattila, Hemmo Kleemola, Kauko Telen, Sakari Heiskanen, Esko Leppäkoski, Antti Laakso, Edvard Nykänen ja Aarre Telin.
Teuvo Jokila, Oiva Helimo, Veikko Salonen, Antti Valtonen, Pekka Harmovaara ( kuoron johtaja ), Pertti Virkkunen, Seppo Turjansalo, Aarne Helminen ja Valde Uusitalo.
 

 

ULV:n 40-VUOTISKONSERTTI 1988

 

Ylärivi vasemmalta: Aarre Telin, Esko Leppäkoski, Jouko Palmu, Jaakko Lindström, Kalevi Heuru, Pauli Aaltonen, Jukka Mattila, Matti Varjus, Jaakko Suominen, Veikko Korpela, Erik Hansen, Antti Valtonen.                              Risto Tuominen, Esko Markkula, Erkki Luntamo, Mikko Luntamo, Osmo Aalto, Tauno Härkki, Ilkka Siivonen, Aimo Kalenius, Toivo Litmanen, Helge Isberg, Martti Jäntti.                                                                                          Juhani Vahanti, Kauko Telen, Hemmo Kleemola, Antti Laakso, Sakari Heiskanen, Jukka Salminen, Raimo Rantanen, Jorma Linnanen, Tauno Koski, Valde Uusitalo.                                                                                                    Keijo Liimatainen, Teuvo Jokila, Seppo Pöyhönen, Juhani Pietikäinen, Pekka Harmovaara ( kuoron johtaja ), Pertti Virkkunen, Ari Sinisalo, Aimo Helllsten, Seppo Turjansalo ja Elis Ahtola.

 
 

ULV:n 45-VUOTISKONSERTTI 1993

 

 
Ylärivi vasemmalta: Mikko Luntamo, Esko Leppäkoski, Jouko Palmu, Sippo Konttinen, Pauli Aaltonen, Jukka Mattila, Jukka Salminen, Matti Varjus, Jaakko Suominen, Kyösti Kuronen, Kalevi Heuru.                                                  Veijo Välimäki, Esko Markkula, Risto Tuominen, Erkki Luntamo, Jaakko Lindström, Ilkka Siivonen, Erik Hansen, Jorma Lassila, Pekka Säteri, Tauno Härkki, Martti Jäntti.                                                                                      Pertti Mattila, Juhani Kajava, Hemmo Kleemola, Antti Laakso, Sakari Heiskanen, Aimo Kalenius, Toivo Litmanen, Raimo Rantanen, Aimo Hellsten, Jorma Linnanen.                                                                                                    Olli Yli-Laurila, Teuvo Jokila, Seppo Pöyhönen, Juhani Pietikäinen, Seppo Turjansalo, Juhani Vahanti, Tauno Koski, Elis Ahtola ja Antti Valtonen.                                                                                                                             Edessä säestäjä Heikki Hietala ja kuoron johtaja Pekka Harmovaara.
 

 

ULV:n 50-VUOTISKONSERTTI 1998

 

 

Ylärivi vasemmalta: Esko Leppäkoski, Jaakko Lindström, Pauli Aaltonen, Jukka Mattila, Olli Heikkala, Mauri Tenhonen, Matti Varjus, Jaakko Suominen, Eerik Junnila. 
Esko Markkula, Erkki Luntamo, Osmo Aalto, Ilkka Siivonen, Asko Kallio , Pekka Säteri , Jorma Lassila, Tauno Härkki, Kalevi Heuru, Erik Hansen, Toivo Litmanen.
Teuvo Jokila, Jouko Putro, Seppo Pöyhönen, Sakari Heiskanen, Risto Tuominen, Mauno Valonen, Jorma Linnanen, Raimo Kuusinen, Ari Sinisalo, Aimo Kalenius, Martti Jäntti, Antti Valtonen.
Pertti Mattila, Juhani Pietikäinen, Esko Tirronen, Veikko Virkkunen, säestäjä Heikki Hietala, kuoron johtaja Pekka Harmovaara, Raimo Rantanen, Aimo Hellsten, Jorma Korhonen, Seppo Turjansalo ja Tauno Koskinen.

ULV:n 55-VUOTISKONSERTTI 2003

Ylärivi vasemmalta: Erkki Luntamo, Jaakko Suominen, Janne Toikkanen, Jouko Palmu, Eero Tättilä, Matti Varjus, Eero Laakso, Tapio Ruusola, Juha Lipponen, Esa Salminen.
Esko Markkula, Pekka Harmovaara, Pertti Mattila, Jaakko Lindström, Ilkka Siivonen, Jorma Lassila, Eerik Junnila, Aimo Kalenius, Toivo Litmanen.
Teuvo Jokila, Osmo Aalto, Veikko Virkkunen, Kyösti Kuronen, Jukka Salminen, Raimo Rantanen, Raimo Kuusinen, Aimo Hellsten, Antti Valtonen.
Juhani Vahanti, Risto tuominen, Seppo Pöyhönen, Sakari Heiskanen, Juhani Pietikäinen, kuoron johtaja Ari Hirvonen, Tauno Koski, Seppo Turjansalo, Pekka Kopra ja Jorma Korhonen.

 

 

PEKKA  HARMOVAARA

 

 

Kuoron johtaja                   Viihdekuoro Kimaran perustaja ja johtaja 1972–1982
                                          Uudenkaupungin Laulu-Veikot johtaja 1973 lähtien

Musiikkiopinnot                  Turun Opettajakorkeakoulu 1961–1963
                                          Kuoronjohtajan peruskurssi, Oriveden Opisto 1972

Ammatti                              Erityiskoulun rehtori

Lauluansiot                         Laulanut useissa kuoroissa ja kvarteteissa. Toiminut solistina tanssi- ja 
                                          viihdemusiikin alalla useita kymmeniä vuosia.

Sävellykset                         Kotikaupunkini, sävel ja sanat  
                                          Isokari-Enskär, sanat Olavi Ruusuvuori
                                          Vakka-Rastin marssi, sävel ja sanat
                                          Pohitullin marssi, sanat Olavi Ruusuvuori
                                          Veikkojen marssi, Laulu-Veikkojen tunnuslaulu, sävel ja sanat

Sanoitukset                         Useiden laulujen suomennokset, kuten Rolling Home – Pohjolaan

Arvonimi                             Director musices 1992

Ansiomerkit                        Mieskuoroliiton perusmerkki 1978 ja taitomerkki 1988
                                          Mieskuoroliiton ansiomerkki 1978
                                          Sulasolin V-S piirin kultainen ansiomerkki
                                          Sulasolin ansiomerkki 1988
                                          OAJ:n hopeinen kulttuurin hyväksi -mitali 1988
                                          Sulasolin sinivalkoinen ruusuke ( 30 v. ) 1998  
                                          Mieskuoroliiton erityisansiomerkki numero 48.

”Johtaja Pekka Harmovaara pitää kuoroa hyvin hallinnassaan. Siitä olivat osoituksena täsmällisyys, puhtaus ja musiikin jatkuva, jouheva kulku. Laulaminen ilman kansioita johti täydelliseen kontaktiin johtajan ja kuoron välillä. Harmovaara välttelee dramaattisia voimakkuusvaihteluita, niitä kun ei juuri käytetä iskelmämusiikin tehokeinona.”

”Johtajana Harmovaara on innostava ja karismaattinen. Lisäksi hänellä on miellyttävä baritoni. Tämä tuli esille soolo-osuuksissa.”

(Nokian Uutiset 24. 1. 97. Viihdekonsertin arvostelu.)

”Kuulkkas ny poja! Ei me mittä valmei olla, mut kyl me opita, ko me harjotella!”

 

PERTTI  PUHAKKA

Musiikin monitoimimies

Laulu-Veikkojen hovisovittaja

Koulutus                        : Musiikkiin erikoistunut luokanopettaja
Kotipaikka                     : Mäntyharju
Ammatti                         : Mäntyharjun ala-asteen musiikinopettaja
Kuoronjohtaja                : Mäntyharjun Laulu-Sepot
                                        Naiskuoro Neulaset
                                        Lauluyhtye Musica

Harrastukset                   : Laulujen sovitukset
                                        Orkesteri- ja yhtyesovitukset
                                        Kvartettilaulu
                                        Aulis Kaukonen Quartet

”Laulujen sovituksella on tärkeä rooli iskelmällisessä kuorokonsertissa. Pertti Puhakka on sovittaja, joka ei hyvän idean keksittyään käytä sitä tehokeinona jokaisessa kappaleessa. Puhakka pitäytyy traditioissa, mutta osaa antaa sovitukselle oman leimansa. Ja mikä tärkeintä, lopputulos on soiva!”

(Nokian Uutiset 24. 1. 97 Leena Lamminsivu. Uudenkaupungin Laulu-Veikkojen viihdekonsertin jälkeen.)

 

HENKELISE  MUSIIKI  KONSERTI

 

Ensmäne konsert 1980

”Vaikka musiikki voidaankin jakaa karkeasti maalliseen ja hengelliseen niin kuin säveltäjätkin, on kautta vuosisatojen ollut tapana, että maallisen musiikin edustajina pidetyt säveltäjät ovat luoneet hyvin syvällisiä hengellisiä sävelteoksia. Samoin ovat esiintyjätkin joskus tunteneet tarvetta poiketa tyylistään elämän perusarvoja tähyilemään”, pohti toimittaja lehtiartikkelissa, joka koski Laulu-Veikkojen konserttia Laitilan kirkossa v. 1981.

Kuoron 30-vuotiskonsertissa oli kuoro esittänyt sekä perinteistä mieskuoromusiikkia että osaksi viihdemusiikkia. Hengellistä musiikkia ei ollut kuoron ohjelmistossa aikaisemmin, vaikka se yleensä kuuluu kaikkien kuorojen ohjelmaan. Sen takia oli hyvin perusteltua ottaa nyt kuoron ohjelmaan myös hengellistä musiikkia. Kahden vuoden määrätietoisen harjoittelun jälkeen piti kuoro ensimmäisen hengellisen musiikin konsertin Uudenkaupungin kirkossa 26. lokakuuta 1980. Arvostelija kirjoitti: ”Konsertista tuli ehyt kokonaisuus ja se tarjosi aihepiirinsä musiikillisesta rajallisuudesta huolimatta varsin vivahteikkaan musiikkinautinnon solistiosuuksineen, kvartetteineen ja urkusooloineen. Pekka Harmovaara on valmentanut kuoronsa myös ulkonaisesti hyvin. Kuoron siirtymiset urkuparvelta kirkon etuosaan sujuivat täsmällisesti. Esiintyminen oli kaiken kaikkiaan hyvin hillittyä, ja kuoron valmentautumisesta kertoo myös se, että mitään nuottikansioita ei ollut esillä.” Ohjelmiston valinta tämän tyyppiseen konserttiin on mieskuorolle vaativa tehtävä. Tavoite oli epäilemättä oikein asetettu. Se saavutettiin ja Laulu-Veikkojen harras kuulijakunta jää odottelemaan kuoron seuraavaa aluevaltausta, todettiin artikkelissa.

Kuoro esiintyi samalla ohjelmalla Kalannin kirkossa marraskuussa ja Laitilan kirkossa seuraavan vuoden maaliskuussa. Sitä seurasivat esiintymiset myöhemmin Vehmaan kirkossa ja itsenäisyyspäivänä Turun tuomiokirkossa. Sekä Uudenkaupungin että Laitilan konserteissa herättivät myönteistä huomiota sooloesitykset. Marita Laineen sopraano ja Sakari Heiskasen tenori soivat kauniisti. Tunnustusta sai myös kvartetin Heiskanen – Virkkunen – Litmanen – Harmovaara esitykset.

Kymmene vuare pääst toine konsert 1992

Kymmenen vuoden tauon jälkeen otettiin harjoiteltavaksi ohjelma kirkkokonserttia varten. Lehdistön haastattelussa ennen konserttia kertoivat kuoron johtaja Pekka Harmovaara ja kuoron puheenjohtaja Seppo Pöyhönen, että konsertti syntyi kuoron ystävien toiveesta. Konsertti oli ohjelmaltaan kolmiosainen. Ensimmäisessä osassa oli keskiaikaisia kirkkolauluja, kuten herkkä O Bone Jesu ja mahtava HL. Haslerin Cantate Domino. Toiseen osaan oli valittu negro spiritualeja. Laulussa Go down Moses kuultiin Pekka Harmovaaran suomennos. Kolmannessa osassa oli perinteisiä suomalaisia lauluja, kuten Ossi Elokkaan ”Isänmaan rukous”. Konsertin päätöskappaleena kuoro lauloi Sibeliuksen mahtavan ”Nouskaa kansat”. Konsertissa oli useita solistiosia. Niissä tulkinnan esittivät: Jorma Linnanen, Risto Tuominen, Antti Laakso, Pauli Aaltonen, Rainer Jokela ja Juhani Pietikäinen ja Sakari Heiskanen.

”Laulu-Veikot uudisti kuulijankin”, totesi lehden musiikkitoimittaja arvostelussaan. ”Solistien löytyminen omista riveistä kertoo jo sinänsä kuoron laulajakunnan taiteellisesta kvaliteetista ja monen rinnassa kiiltelevä mieslaulajien arvostama Kukko-merkki tätä vain vahvisti.” Kuoro oli ryhmittynyt ennen konsertin alkua kirkon eteiseen. Sieltä kuoro siirtyi keskikäytävää pitkin kirkon kuoriosaan laulaen ”Alta trinita beata”. ”Tässä ’ohilaulussa’ jo kuului kuoron tenorien mieskuoroillemme harvinainen kirkkaus, mikä onkin aarre taiteelliselle johtajalle”, jatkoi toimittaja. Negrospiritualien kohdalla ei suomen kieli kuitenkaan arvostelijan mukaan kääntynyt aivan esikuvien mukaiseksi. Laulussa ”When Moses smote the Water” joka esitettiin englannin kielellä, kuoro saavutti toimittajan mukaan alkuperäisen svengin. ”Laulu-Veikkojen esitettyä ylimääräisenä toistamiseen Armas Maasalon ”Tule kanssani Herra Jeesus”, saattoi kuulija poistua kirkosta hyvällä mielellä, kuin sisäisesti uudistuneena korkeatasoisesta hengellisestä musiikista”, totesi toimittaja lopuksi.

Ohjelma esitettiin myöhemmin 12. 6. Polvijärvellä. Kuoro oli silloin matkalla SULASOLIN laulujuhlille Joensuuhun. Kirkkokonsertti pidettiin myös Mynämäellä, Velkualla ja Naantalissa. Velkuan retki osui keskelle heinäkuuta. Vaimot olivat mukana, ja onnistuneen retken isäntänä ja järjestäjänä toimi kuoron sihteeri Jaakko Suominen. Velkualla kuoron hallitus piti pikakokouksen: päätettiin koukata kotimatkalla Naantalin Kaivohuoneen kautta. Orkesterin väliajalla laulettiin viihdelauluja yleisön iloksi ja hämmästykseksi.

Naantalin kirkkokonsertti järjestettiin yhdessä Naantalin seurakunnan, Naantalin kulttuuritoimiston ja turkulaisen Laulun Ystävät -mieskuoron kanssa. Esiintymispaikkana oli Naantalin keskiaikainen, alunperin birgittalaisen nunnajärjestön kirkko. Kuoron jäsen Jaakko Lindström on perehtynyt Naantalin ja sen kirkon historiaan. Hän pitikin mukaansatempaavan esitelmän kirkon vaiheista ennen harjoitusten alkua. Harjoitusten aikana oli kuoron rouville järjestetty opastettu kierros vanhassa kaupunginosassa.

Laulu-Veikkojen kirkkokonsertti Uudenkaupungin kirkossa 1992. Kuva Ville Juuti.

Kotkan meripäivät 1.-4.8.1985
”Aikamiehet jäi toiseksi –
Laulu-Veikot voittoisana Kotkassa”

Kotkan meripäivien ohjelmaan kuuluvaan merimieslaulu-festivaaliin osallistui yli 400 laulajaa ja soittajaa. Alkukarsintojen jälkeen pääsi loppukilpailuun yhteensä 12 kuoroa, yhtyettä ja solistia tavoittelemaan 10.000 markan pääpalkintoa. Festivaalin tarkoituksena on kartoittaa ja elvyttää jo katoamassa olevaa merimieskulttuuria ja luoda uutta merimieslauluperinnettä. Festivaali järjestettiin nyt kuudetta kertaa.

Laulu-Veikot esitti kilpailussa kolme laulua omalta levyltään: ”Isokari–Enskär”, ”Vanhan merirosvon kapakassa”, ja ”Rolling Home”. Isokari-laulun on säveltänyt Pekka Harmovaara ja sanoittanut Olavi Ruusuvuori, ja se sai nyt kantaesityksen kuorolauluna. Kantaesityksen sai myös Harmovaaran Rolling Home -lauluun tekemä suomenkielinen säkeistö. Kuorosarjan voitosta tuli Laulu-veikoille tuhannen markan rahapalkinto ja muistoesineenä merimiespatsas.

Kotkalainen toimittaja totesi lehtiartikkelissa: ”Vaikka Aikamiehet tunnelmoivat Sataman valoilla, vetivät Laulu-Veikot pitemmän korren. Kun Laulu-Veikot kajauttivat: ”Siel on maailman tulisimmat neidot”… oli jokainen salissa istunut miesolento valmis oitis lähtemään Rio de Janeiron kapakoihin.”

Laulu-Veikot sai lähes kaksituhatpäiseltä yleisöltä mahtavat taputukset loppukilpailussa, joka pidettiin satamavarasto Etelä-7:ssä. Kuoro oli lähellä kokonaiskilpailun voittoa. Se meni kuitenkin hyvin esiintyneelle pattijokilaiselle Siimän-kvartetille. ”Matka oli rankka, mutta palkitsi kaikki vaivat”, myhäili Pekka Harmovaara jälkeenpäin.

SULASOLIN Varsinais-Suomen piirin juhla 1985

Suomen Laulajain ja Soittajain liiton, SULASOLIN Varsinais-Suomen piirin juhlat järjestettiin Uudessakaupungissa 26. 5. 1985.

Juhla alkoi seppelten laskulla sankarihaudalle. Sen jälkeen juhliin osallistuneet kuorot ja yhtyeet kokoontuivat yhteiseen marssiin, jonka reitti kulki Rantakadulta Pohitullin koululle.

Päivän vietto huipentui iltapäivällä pidettyyn juhlaan. Siinä esiintyivät mies- ja naiskuorot, niiden kvartetit, sekä Uudenkaupungin VPK:n soittokunta. Juhlassa saivat myös palkintonsa päivän aikana käytyjen kvartetti- ja soitinyhtyeiden kilpailujen parhaat esitykset. Uudenkaupungin VPK:n puhallinkvintetti voitti pienyhtyekilpailun ja Laulu-Veikkojen kvartetti tuli jaetulle pronssisijalle kvartettikilpailussa.

 

Uudenkaupungin Laulu-Veikoista pronssisen ansiomerkin saivat Jukka Mattila (vas.), Pertti Mattila, Hemmo Kleemola, hopeisen Pertti Virkkunen, Sakari Heiskanen, Pekka Harmovaaralle luovutettiin kultainen ansiomerkki ja Pauli Aaltoselle hopeinen. Keskellä Sulasolin Varsinais-Suomen piirin puheenjohtaja Reijo Anttila. Kuva: Uudenkaupungin Sanomat 1985.

Iltama, kosk ne ova?

Seppo Turjansalo

1970-luvun puolivälissä Uudenkaupungin Laulu-Veikkojen toiminta alkoi osoittaa piristymisen merkkejä. Huomattiin, että vireän toiminnan esteenä yhä useammin alkoi olla rahavarojen puute. Pelkillä jäsenmaksuilla ja satunnaisilla avustuksilla työtä ei enää voitu pitkällekään kattaa.

Niinpä kuoron hallitus kokosi idearyhmän, jolle annettiin tehtäväksi pohtia, miten kuoro voisi saada varoja toimintaansa.

Yhtenä, monista hyvistä ehdotuksista, valittiin sitten iltamat. Järjestetään perinteiset iltamat, jossa on viihteellistä ohjelmaa, tanssia ja buffetillakin on paikkansa.

Laulu-Veikot ovat säännöllisesti järjestäneet iltamia vuodesta 1976 alkaen. Tätä voisi kutsua jo perinteeksi.

Kolmena ensimmäisenä vuonna tilaisuudet olivat Vallilassa. Mutta varsin pian huomattiin, että ne tilat eivät sovellu iltamien pitoon. Ryhdyttiin etsimään sopivampaa paikkaa. Sellaiseksi osoittautui työväentalo. Siellä oli riittävästi yleisölle tilaa, talossa oli näyttämö ja ravintolallekin löytyi paikkansa. Vuodesta 1979 lähtien olemme siellä tarjonneet yleisöllemme ohjelmallisen tanssi-illan kevään yhtenä kohokohtana.

Kuoro on järjestänyt iltamat alusta lähtien suljettuna tilaisuutena. Jäsenet ovat myyneet lippuja ystävilleen ja tuttavilleen. Kysyntä on ollut niin vilkasta, ettei ole tarvinnut tilaisuutta julkisesti mainostaa. Parina viime vuonna olemme jopa joutuneet esittämään iltamat kahdesti.

Ohjelma iltamissa ei ole mitä tahansa sirpaleohjelmaa, vaan kullekin vuodelle on koetettu löytää oma teemansa. Ideariihi joutuu jo syksyllä pohtimaan, minkä aihepiirin ympärille seuraavat iltamat rakennetaan.

Idearyhmä jakaa kuoron pienempiin vastuuryhmiin ja ohjelman työstö alkaa. Toisinaan saamme idearyhmältä valmiit käsikirjoitukset kuvaelmiin, mutta varsin usein pienryhmät joutuvat luomaan esityksensä annetun aiheen ympärille. Muutamassa yhteisharjoituksessa koko aineisto koetetaan hioa kelvolliseksi iltaohjelmaksi.

On hämmästyttävää, kuinka paljon erilaisia kykyjä voi 40 miehen joukosta löytyä. Ne joutuvat odottamaan usein pitkään vapautumistaan. Vain hyvin harvoihin tehtäviin on tarvittu kuoron ulkopuolisia voimia. Kuvaelmien naisrooleihinkin esittäjät on aina löydetty omasta piiristä. Hauskoja hetkiä yleisö on saanut kokea sen vuoksi paljon ja huumorimieltä on vaadittu esittäjiltä.

Erityisen onnistuneina ja hauskoina ovat mieleen jääneet muutamat iltamien teemat: ”Musikaalinen interreilmatka” 1987, ”Näytteitä Laulu-Veikkojen tulevalta äänitteeltä” ja ”Miten kehitytään kuorolaiseksi” 1989.

Buffetin hoito taitaa olla ainoa asia, josta miehet eivät ole kantaneet murhetta. Kuoron rouvat ovat hoitaneet sen alusta lähtien – hyvin ovat hoitaneetkin.

Odotetuimpia hetkiä iltamien ohjelmassa ovat tanssien alkaminen. Monet tulevatkin juhliin vain saadakseen pyörähdellä musiikin tahdissa. Tanssimusiikista on alusta alkaen huolehtinut oikea orkesteri. Emme ole halunneet tyytyä purkkimusiikkiin.

Pari vuotta sitten löytyi kuorosta niin paljon soittotaitoisia, että voitiin perustaa oma tanssiyhtye. Tukipylväänä siinä meillä on ollut musiikin ammattilainen Heikki Hietala. Hän on jo muutenkin avustanut kuoroa pitkään säestystehtävissä.

Kun talvi rupeaa kääntymään kevääksi, kannattaa iltamista kiinnostuneiden tarttua Laulu-Veikkoja hihasta ja kysellä: ”Ei sul mittä tietto iltamist ol?” Kun tietoa on tullut, pääsyliput ovat kuumaa tavaraa.

 

 

 

Laulu-Veikkojen iltamat v. 1987. ”Musikaalinen interrail.” Maailmanympärimatkalla on tultu Pohjois-Afrikkaan. Salintäyteinen yleisö seuraa sheikin ratsastusta työväentalon keskikäytävällä. Sheikkinä Helge Isberg, kamelin ohjaajana Osmo Aalto ja kamelina Antti Valtonen ja Teuvo Jokila.

Iltamat 1998 ”Laulumiesten naimapuuhat”. Käsikirjoitus: Veijo Välimäki. Ohjaus: Pekka Harmovaara. Lavastus: Keijo Liimatainen  
Aiheet ja hahmot oli Veijo hakenut Kalevalasta. Hän oli sovittanut ne nykyaikaan ja Vakka-Suomeen. Kuvassa ollaan Pohjolan pidoissa. Ilmarinen on vienyt vihille ”Linta”-morsiamensa. Itse Väinämöinen laulaa loppuloitsua.

Iltamat 1997 ”KAUNIS VEERA, BALLADI SAIMAALTA”. Pitkä ja musta mies: Mauri Tenhonen. Kaunis Veera Erik Junnila. Prinsessa Armadan kippari: Jukka Mattila. Käsikirjoitus ja ohjaus: Veijo Välimäki. Lavastus ja maskeeraus: Keijo Liimatainen.                            

Iltamat 1993. Metrotytöt Pertti Mattila, Jukka Mattila ja Teuvo Jokila. Maskeeraus: Keijo Liimatainen.
                 

 

USKO  KEMPPI  JA  LAULU-VEIKOT

Mauri Tenhonen

 

Usko Kempin musiikista on tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana kiinteä osa kuoron toimintaa. ”Kaipaus merelle” -äänitteessä oli Usko Kempin musiikkia ja ja ”Lauluni sinulle” on kokonaan hänen tuotantoaan. Kuoron taiteellinen johtaja Pekka Harmovaara oli paljon tekemisissä Kempin kanssa ja siitä yhteistyö kehittyi Laulu-Veikkojen kanssa. Uudessakaupungissa järjestettiin v. -92 Usko Kempin 85-vuotisjuhlakonsertti.

”Laulujen tekeminen on aina ollut minulle pelkkä harrastus. Pääasia on ollut itse elämä.”

Tämä Usko Kempin oma lausahdus kertoo sekä hänen omasta elämänasenteestaan että antaa viitteitä taiteilijan moniulotteisuudesta ja lahjakkuudesta. Usko Kemppi (vuoteen 1943 saakka Hurmerinta) syntyi 12. 2. 1907 Oripäässä. Isä Kaarle Aksel Arvo Hurmerinta ja äiti Emilia Amanda Nordqvist saivat yhteensä neljä lasta. Usko vuonna 1907 Oripäässä, Ilta Turussa 1909, Sirkka Kajaanissa 1912 ja Kauko Viipurissa 1915. Lasten syntymäpaikkakunnat kertovat useista perheen asuinpaikkakunnista, joihin isän poliisikomissarion ammatti heidät vei. Uuteenkaupunkiin Hurmerinnat muuttivat Naantalista 1921 ja edelleen Lapualle vuonna 1930. Usko ja sisarensa Ilta muuttivat vuonna 1931 Turun Tuomiokirkkoseurakuntaan. Muuttaessaan Turkuun Usko käytti itsestään ammattinimikettä ”taiteilija”. Uudessakaupungissa Usko asui Vuorikatu 4:ssä, joka on nykyisin Onni Högmanderin hallussa. Uudenkaupungin lyseossa hän oli kirjoilla vuosina 21–26.

Itämerivalssista se alkoi

Usko Kempin ensimmäinen tanssikappale oli Itämerivalssi, joka syntyi jo vuonna 1927. Näihin aikoihin alkoi gramofoni yleistyä levyjen soittopelinä. Kempin kerrotaan muistelleen, että Seurasaaren uimarannalla ei oikein voinut kävellä, ettei olisi astunut grammarin päälle. Parhaita sen aikaisia menestyskappaleita myytiin lähes 30 000 kappaletta. Joukkoon kuului tietenkin Tulipunaruusut vuodelta 1929, tämä kaikkien tuntema ikivihreä oli alunperin nimeltään Laulu tulipunaisesta ruususta.

Usko Kemppi oppi vaihtamaan asuinpaikkakuntaa isän saadessa viran uudesta paikasta. Jatkoa seurasi toiminen sirkuksen taitovoimistelijana, muusikkona ja viulistina. Uskomaton määrä ikivihreitä syntyi luovan taiteilijan kynästä: Vanhan merirosvon kapakassa, Silmät tummat kuin yö, Lennä mun lempeni laulu, Lapsuuden pihapuu, Pustan poika, Kapakan pikkuinen Liisi, Ikävä ja Erämaajärven mökki, vain joitain mainittuna.

Usko Kemppi oli vaatimaton suhteessa omaan tuotantoonsa ja merkitykseensä musiikissa. ”Jouduin leikkiin mukaan, uskalsin tarjota omiakin kappaleita ja joukkoon putkahti muutama ikivihreä” kuvaavat asennetta. Helsingissä oli taiteilijakahvila Bronda Kempin vakituinen vierailupaikka. Siellä hän tallensi taitavana piirtäjänä aikansa kulttuurielämän kuuluisuuksia. Kuuluisa kupletintekijä Rafael ”Rafu” Ramstedt kuului lähimpiin ystäviin. Usko Kempin kynästä ovat peräisin sellaisten sota-ajan laulujen tekstit, jotka aikanaan olivat rakkaita ja merkityksellisiä hyvin monille nimenomaan sanojensa puolesta. Kodin kynttilät ja Elämää juoksuhaudoissa eivät esittelyä kaipaa. Jälkimmäinen syntyi todellisessa tilanteessa, tykistökeskityksessä.

Uusi elämänvaihe

Sodan jälkeen Usko Kempistä tuli vakituinen elokuvakäsikirjoittaja, kuukausipalkkaisena Suomi-Filmissä. Hän oli osallisena yli 20:n elokuvan käsikirjoitukseen joko kokonaan tai osittain, tehden osaan niistä myös musiikin sekä satoja lyhytelokuvia. Television tulon aikoihin päättyi tämä vaihe Kempin elämässä. Häneltä syntyi kolme satunäytelmää, nuortenkirjoja ja uusikaupunkilaisille tuttu näytelmä Klassi ja Merituult. Teoston listoilla on runsas 1300 kappaletta, mutta kaikenkaikkiaan hän teki niitä paljon enemmän. Vain Toivo Kärki on ollut tuotteliaampi. Sanoituksia löytyy sellaisista kappaleista kuin Vesivehmaan jenkka ja tango Valkovuokot. Viimeksi mainitun on levyttänyt ainakin Olavi Virta, Eino Grön ja Kaj Chydenius.

Oma luonnehdinta

Usko Kemppi on itse kertonut elämästään: ”Minulla on oikeastaan ollut tässä työssä kaksi täysin muusta uustuotannosta erottuvaa, voimakasta aikakautta; marssikausi ja valssikausi. Olen tehnyt kymmeniä marsseja, mm. kokonaisen LP-levyllisen urheilumarsseja ja paljon muitakin. Kun sitten tämä aikakauteni oli juuri kovimmillaan, satuin panemaan merkille, että pressan Itsenäisyyspäivän juhlissa ei orkesteri soittanut yhtään suomalaista valssia. Ja se antoi sysäyksen uuteen aikakauteen. Alkoi valssikausi.

Olen aina rakastanut valssia. Työntäydyin täysin siemauksin wieniläisen valssin maailmaan; valssin sisimpään ja ryhdyin töihin. Syntyi kuutisenkymmentä valssia. Niitä on sitten eri levyillä soitettuna”. Esko Mustonen luonnehtii 70-luvulla Usko Kemppiä artikkelissaan: ”Usko Kemppi on sen lajin ihminen, joka on kuin välittäjä, olemassa oleva antenni eri maailmoista tulevia ideoita ja ärsykkeitä toisille tuottava. Vaikuttaa kuin hän ei useinkaan suoranaisesti tekisi sitä tai tätä, vaan sävelmät tuntuvat välittyvän hänen kauttaan jostakin perin nopeasti, hämmästyttävän lopullisina ja uskomattoman vaivattomasti. Hän oli miltei täydellinen optimisti; mies, jolla oli monta maailmaa”. Itse Usko Kempin kerrotaan lausuneen: ”En minä sävellä. Minä keksin.”

Usko Kemppi-päivien synty

Uudenkaupungin Laulu-Veikot pitivät ”Lauluni sinulle” -äänitteen julkistamiskonsertin vuonna 19996. Karonkkaillassa keskusteltiin tietenkin Usko Kempistä ja hänen musiikistaan. Allekirjoittanut meni Pauli Aaltosen rohkaisemana kysymään Ilpo Hakasalolta: ” Kun nyt kerran Kempistä on näin paljon toimintaa täälläpäin ja hänen tuotantonsa on noin valtavan laajaa, eikö tämä nyt olisi Usko Kemppi-päivien arvoinen asia?”

Kauaa ei tarvinnut Hakasalolta myöntävää vastausta odotella. Tästä lähti ajatus liikkeelle oman tapahtuman järjestämisestä. Vuonna 1997 alkoivat sitten Usko Kemppi -päivät Uudessakaupungissa. Ensimmäisenä vuonna tapahtuma oli kolmipäiväinen. Ilpo Hakasalo on ollut maan parhaana Usko Kempin tuntijana ja ystävänä alusta saakka mukana. Kempin suosikkilaulaja Berit oli mukana, samoin täältäpäin Suomea kotoisin oleva orkesteri Rytmipojat -91 orkesteri ja myös Usko Kempin ystävä Eero Sinikannel.

Toiset päivät järjestettiin tänä vuonna. Päätapahtumana oli veteraani-ilta Pookissa. Puolustusvoimien ja Suomen Sotaveteraaniliiton juhlavuosien kunniaksi järjestettiin tapahtuma, josta tulikin ikimuistoinen. Illan tuotto lahjoitettiin paikallisille veteraaniyhdistyksille.

Kemppi-päivien tulevaisuudesta

Kaksi järjestettyä tapahtumaa antavat järjestäjille hyvän ja innostavan lähtökohdan suunnitella tulevia päiviä. Mukaan on tullut uusia yhteistyökumppaneita, joista ehkä merkittävimpänä Warner Chappell Music Finland Oy. Maailman suurimman musiikkikustantajan suomalaisen tytäryhtiön kanssa julistettiin Usko Kempin tuotannosta sovituskilpailu, jonka tuotannosta jatkossa saadaan uutta esitettävää. Divarista löytynyt laulunäytelmä odottaa toteuttajiaan. Kempin tytär Ilona Palojärvi luovutti Usko Kempin alkuperäisiä käsikirjoituksia ja nuotteja kuuden jätesäkin verran. Aineisto on ainutlaatuinen ja korvaamaton. Luultavaa on, että materiaalista löytyy ennen esittämätöntä musiikkia ja muuta tuotantoa runsaasti. Ennestään Teoston listoilla on toista tuhatta nimikettä pelkkiä sävellyksiä. Näytelmiä, seikkailukirjoja, elokuvakäsikirjoituksia ja -sävellyksiä, grafiikkaa… Kyllä on ollut uskomaton mies, sanon minä! 

Ensimmäisten Kemppi-päivien pääkonsertti pidettiin Crusellin salissa 19.10.1997. Edessä vasemmalta solisti Anne Ruotsalainen ja oikealla kuoron johtaja Pekka Harmovaara. Kuoro on pukeutunut ”Kemppi”-paitoihin ja -baskereihin. Mukana on myös säestävä yhtye. Lavastus: Keijo Liimatainen. Kuva: Valokuvaamo Varjus Ky.

HEIKKI HIETALA”HESSU”
kuoron säestäjä 

Heikki on: – pianisti
                – musiikkiopiston opettaja
                – Matti ja Amorada- yhtyeen
                   kosketinsoittaja

KUORON SOLISTIT

Pauli Aaltonen, Pekka Harmovaara, Sakari Heiskanen, Rainer Jokela, Martti Jäntti, Antti Laakso, Jorma Linnanen,Toivo Litmanen, Erkki Luntamo, Juhani Pietikäinen, Olli Ström, Risto Tuominen ja Kaino Viljanen

    Laulu-Veikot on pyrkinyt aina olemaan omillaan toimeentuleva yhteisö. Kuorolaisten keskuudesta on löytynyt taitureita joka lähtöön. Myöskään kuoron tarvitessa johonkin kappaleeseen soolo-osan laulajaa, ei ole ollut tarvis turvautua vieraan apuun, vaan halukkaita ja kykeneviä solisteja on aina noussut kuoron omista riveistä tarpeen mukaan.  

 

”LAULUNI  SINULLE”

 

 

YSTÄVYYT  KUAROTTE  KESKE

 

 
Kuoron vahvistettu kvartetti lauloi Aamu-TV:n lähetyksessä 1997.

Vasemmalta: Aimo Kalenius, Toivo Litmanen, Jouko Palmu, Pekka Harmovaara, Seppo Pöyhönen, Juhani Pietikäinen, Kyösti Kuronen, ja Aimo Hellsten.

Säestäjänä Heikki Hietala. 

Kuoron maskotti- ”hauki” on myös kuvassa. 

Juontajana toimi ”uusikaupunkilainen” Pirkko Arstila

Taustalla vasemmalla Lauri Karhuvaara

Kuorot vaikuttavat lähinnä omassa ympäristössään. Vaihtelua tuovat vierailut muille paikkakunnille. Miten silloin varmistutaan siitä, että saadaan yleisöä paikalle? Suomessa on vain yksi mieskuoro, YL, joka voi olla varma siitä, että salit täyttyvät, kun kuoro esiintyy. Avuksi tulee ystävyyskuorotoiminta. Kun vierailun kohteessa on isäntäkuoro, joka vastaa järjestelyistä, voidaan varmistua myös siitä, että välttämättömät matka- ym. kulut peittyvät. Toisaalta isäntäkuoro voi tarjota kuultavaksi ja nähtäväksi sellaista korkeatasoista kuoromusiikkia, jota ei muuten paikkakunnalla esitettäisi.

Tartolainen Gaudeamus-kuoro laulaa Lauri Breden johdolla. Lauri Brede on Tarton musiikkiopiston rehtori. Hän kävi opettamassa äänenmuodostusta Laulu-Veikoille ennen ”Lauluni Sinulle”-levyn tekoa.