Kuoron matka Uudenkaupungin norjalaiseen ystävyyskaupunkiin Sandefjordiin piti kuorolaisia vallassaan melkein vuoden. Ensin matkan odotukset, sitten sen valmistelut ja lopulta sen toteutuminen. Kuoron lisäksi osallistui matkalle Uudenkaupungin VPK:n soittokunta.
Me torstana matkalle lähdettiin
-vivela kompanii–
Ja matka-autoon me istuttiin
-vivela kompanii–
(sanat: Aarre Telin)
Menomatka kulki reittiä: Uusikaupunki – Naantali – Kapellskär – Örebro – Örje – Oslo – Sandefjord. Matkaväsymys torjuttiin omalla ohjelmalla, lauluilla ja huulenheitolla sekä uusikaupunkilaiseväillä, joita olivat: makki kak, marka lonka, kalipot ja pankako. Menomatkalla yövyttiin Oslossa Haraldheimin retkeilymajassa. Kiireisestä matkaohjelmasta huolimatta ehdittiin pikaisesti tutustua Vigelandin huvipuistoon, Holmenkolleniin ja kaupungintaloon, sekä maukkaisiin paikallisiin hampurilaisiin.
Jos matkalla tulikin meille hoppu
-vivela kompanii–
ei Villeltä siltikään palanut proppu
-vivela kompanii–
Mut päämäärään kuitenkin saavuttiin
-vivela kompanii–
vaikk kartanlukijaa vaihdettiin
-vivela kompanii–
Matkan kohde Sandefjord on 35.000 asukkaan kaupunki Oslon vuonon länsirannalla. Entinen valaanpyynnin keskus on nyt monipuolinen teollisuuskaupunki. Kulttuuriakaan ei ole unohdettu. Kaupungissa toimii 6 nuoriso-orkesteria, naiskuoro, kirkkokuoro ja mieskuoro. Kesäkausi oli alkamassa. Monet paikkakuntalaiset olivat liikkeellä omalla veneellään tai retkellä tuntureille. ”Yleisömenestys ei voi olla tähän vuodenaikaan paras mahdollinen”, pahoittelivat isännät. Paikkakuntaan tutustumisen jälkeen majoittui soittokunta Tönsbergiin ja kuoro Horteniin 30 kilometrin päähän Sandefjordista.
”Se kortterpaika ruak ol vähä ykstoikkone. Pual kaffekupillist jotta puljonki. Mut ei se mitää haitannu, henk hais ja aurink paisto ja miäl lens jossa korkkial.” Sunnuntai ja lauantai olivat esiintymispäiviä. Yhteiskonsertti soittokunnan kanssa pidettiin lauantai-iltana raatihuoneessa. Rakennus oli valmistunut v. 1975. Siihen oli sijoitettu hallintotilojen lisäksi konsertti- ja teatterisali, upea kirjasto ja taideyhdistyksen toimitilat.
Konsertti onnistui erinomaisesti ja yleisön reaktiot olivat innostuneita. Soittokunnan johtaja Jukka-Pekka Lehto ja kuoron johtaja Pekka Harmovaara myhäilivät tyytyväisinä. Matkaa varten tehty työ ei ollut mennyt hukkaan. Konsertin juontamisesta vastasi tulkki Pirkko Junker. Musiikkiesitysten lomassa pidettiin puheita ja vaihdettiin lahjaesineitä. Sandefjordin kaupunkia edustivat kulttuuritoimiston päällikkö Kjell Davidsson ja Framnesin musiikkiyhdistystä sen esimies Åge Kristiansen. Lauantai-illan päätti musiikkiyhdistyksen järjestämä iltatilaisuus kaupungin uudessa urheilutalossa. Söimme lapskoussia, lauloimme ja tanssimme yhdessä norjalaisten isäntiemme kanssa. Tunnelma oli lämmin ja sydämellinen. Olimme ystävien joukossa. Tanssimusiikista huolehti VPK:n torviseitsikko ja Heikki Hietala pianon ääressä.
Kuoron ja soittokunnan ohjelma jatkui sunnuntaina. Bugårdenin kirkon pihamaalla järjestetään kerran vuodessa jumalanpalvelus ulkona. Kuoro lauloi tilaisuudessa. Kaikille seurakuntalaisille ja esiintyjille tarjottiin päätteeksi kahvit. Seuraava esiintymispaikka oli Nygårdin vanhainkodin piha, jossa soittokunta ja kuoro esiintyivät vanhuksille. Laulu-Veikkojen esiintymiset eivät matkan aikana rajoittuneet vain Sandefjordiin. Kuoro lauloi Uppsalassa erään tavaratalon edustalla, Oslon kaupungintalon portailla ja tukholman vanhan kaupungin Stora Torgetilla, jossa kuoro sai mahtavat aploodit. Kaikki soittajat ja laulajat ymmärsivät, että ulkomailla oltiin suorittamassa ystävyyskaupunkien välistä kulttuuritehtävää. Laulu- ja soittotaidon lisäksi tarvittiin kieli- ja esiintymistaitoa. Sitä löytyikin aina tarvittaessa. Siten pystyttiin suorittamaan myös se edustustehtävä, jota kotikaupungilta saatu taloudellinen tuki vaati.
Myös Sakke on kiitoksen ansainnut
-vivela kompanii–
hän joukostaan vastuun on kantanut
-vivela kompanii–
