Uudenkaupungin Laulu-Veikkojen konsertti- ja lomamatka Saksaan.
Matkanjohtaja, kuoron pj. Ilkka Siivonen
Uudenkaupungin Laulu-Veikot kävivät kesäkuussa laulukauden päätteeksi pitämässä konsertin Saksassa ja samalla tutustumassa sikäläisiin suomalaisiin ja Suomen ystäviin.
Matkan valmistelut aloitettiin jo elokuussa 2009 Suomesta Saksaan muuttaneen matkanjärjestäjän kanssa. Matkaohjelma muotoutui talven aikana sisältäen mm upeita Moselin ja Reinin jokilaaksojen maisemia, tutustumista viinin viljelyyn ja luonnollisesti myös sen makuihin, konserttiin room.-kat. kirkossa, risteilyn Reinillä ja tutustumisen Mainzin nähtävyyksiin.
Lähdimme matkaan 45 hengen ryhmänä, käsittäen n. 30 Laulu-Veikkoa heidän puolisoitaan ja perheenjäseniään 9. kesäkuuta. Lensimme Tampereelta Frankfurt-Hahniin, jossa oppaamme Riitta Sengebusch otti meidät lämpimästi huostaansa ja siirryttiin Löfin viinikylään Moselin varrella. Tervetulomaljojen ja –laulujen kera nautimme iltapalaa ja majoituimme viihtyisään vuoristohotelliin.
Seuraavana aamuna lähdimme tutustumaan jylhien maisemien keskeltä avautuvaan Burg Eltzin keskiaikaiseen 1100-luvulla rakennettuun linnaan. Tämä yksityiskäytössä oleva linna on alusta asti ollut saman suvun hallussa.
Tämän aamujumpan jälkeen ajoimme bussilla pitkin leppoisasti virtaavan Mosel-joen vartta Senheimin viinikylään, jossa meille oli järjestetty viininmaistiaiset yli 400 vuotta vanhan perheyrityksen viinitilalla. Viinitilan nykyinen isäntä Andreas Schlagkamp valisti meitä suomalaisia hyvin ilmeikkäällä ja hauskalla tavalla, mitä järkeä on kasvattaa viiniä näin jyrkillä rinteillä ja miten viiniä pitää juoda nautiskellen. Hän painotti, että viini ei ole pelkästään juomaa vaan se on ennen kaikkea ”elämän laatua”. Andreas edustaa 11. sukupolvea Schlagkamp:ien viinitilalla. Hän kummasteli miten veikot jo yhden lasillisen jälkeen lauloivat kaikki saksalaisetkin juomalaulut. Olimmehan me jo kevättalvella Andreaksen tietämättä pitäneet operettikonsertin saksaksi, jonka jälkeen taas ukilainen yleisömme hämmästeli saksankielen taitojamme. Harjoitus tekee mestareita.
Andreaksen ”elämänlaatua” virtasi meille tänne kotikaupunkiimme rahtitavarana vielä jälkeenpäinkin sopivasti juuri juhannukseksi.
Tämän välittömän ja hauskan lounaan ja viininmaistiaisten jälkeen jätimme Moselin maisemat ja suuntasimme kohti mahtavaa Rein-jokea ja Rudesheimin maalauksellista viinikaupunkia. Rudesheimissa asuimme kodikkaassa perhehotellissa.
Seuraavana aamuna, kun yöllinen ukkossade oli virkistänyt luontoa, lähdimme aurinkoisessa 27 asteeen poutasäässä laivarantaan ja Reinin risteilylle Rudesheimista ST. Goarshauseniin UNESCO:n luonnonkauniin maailmanperintöalueen läpi. Matkan aikana, kun muiden laivalla olleiden turistien iloksi olimme lähteissä kajauttaneet Ankkurit ylös -marssin ja pari muuta laulua, näimme jyrkkiä viinirinteitä ja keskiaikaisia linnoja. Tämä alue on maailmanperintöaluetta lähinnä juuri sen vuoksi, että täällä on eniten maailmassa säilyneitä keskiaikaisia linnoja niin suppealla alueella. Paluumatkalla bussi vei meidät Lorelei-vuorelle huikeiden maisemien äärelle. Tässä kohdassa Reinin rannat ovat jyrkimmät ja joki on hyvin kapea ja tekee jyrkän mutkan. Sen vuoksi virtaus on vaarallisen kova ja joen mutka siten pitkien jokilaivojen vaikea purjehtia. Kokeilimme miten Sibeliuksen Finlandia kaikui jylhien kallioiden seinämissä.
Illansuussa lähdimme kohti Bad Cambergin kylpyläkaupunkia Taunus-vuoriston juuressa, jossa meillä oli suomalais-saksalaisen seuran (DFG), Wiesbadenin osaston järjestämä konsertti.
Konsertti pidettiin room.-kat ”ST Peter & Paul” kirkossa. Konsertin ohjelman oli laatinut ja sen johti Ari Hirvonen Riitta Sengebuschin toimiessa juontajana. Pekka Harmovaara johti kvartetin osuuden ja lisäksi kuultiin paikallisen urkurin esittämä urkusoolo. Suomalais-saksalainen seura huolehti etukäteen tilaisuuden markkinoinnista esittein ja lehtiartikkelein paikallisissa lehdissä. Saimme mukavasti yleisöä ja kuulijat pitivät kuulemastaan.
Konsertin jälkeen vietimme iltaa yhdessä syöden illallista paikallisten suomalaisten ja Suomen ystävien sekä paikallisen kuoron jäsenten kanssa. Ilta meni nopeasti hyvän ruoan seurustelun ja laulun merkeissä. Musiikki ei tunnetusti tunne rajoja eikä kielimuurejakaan.
Seuraavana päivänä oli vuorossa tutustuminen historiastaan kuuluisaan Mainziin. Siellä teimme kaupunkikierroksen ja tutustuimme kirjapainotaidon keksijän Johannes Gutenbergin museoon. Museossa näimme kaksi Gutenbergin alkuperäisraamattua ja oppaamme Riitta Sengebusch näytti museon työpajassa seikkaperäisesti miten Gutenberg aikoinaan painoi raamatun sivun. Painoimme Johanneksen evankeliumin ensimmäisen sivun. Gutenbergin äiti työskenteli kuulemamme mukaan aikanaan viinitilalla ja Gutenbergin kehittämä painokone muistuttaa hämmästyttävän paljon museoissa näkemiämme viinipuristimia.
Tutustuimme Mainzin tuomiokirkkoon ja onneksemme saimme kuulla sen mahtavia urkuja kun paikallinen urkuri harjoitteli. Seuraavana kohteena olivat St. Stephanin kirkon maailmankuulun taiteilija Marc Chagallin sinisävyiset lasimaalaukset. Paluumatkalla vierailimme Asbach Urait-matkailukeskuksessa, jossa tutustuimme ja maistelimme weinbrandin eli saksalaisen konjakin valmistukseen. Ei se kaikkien matkalaisten mielestä mitään kunnon konjakkia ollut. Ajoimme vielä Niederwald-monumentille, josta avautui upea näköala yli Rudesheimin ja Reinin vastarannalla olevan Binenin kaupunkien. Monumentilta laskeuduimme maisemahissillä viinitarhojen yli Rudesheimiin.
Yhteinen matkamme alkoi olla loppupuolella ja vietimme viimeistä iltaa hotellissamme yhdessä illallisen ja laulun merkeissä.
Seuraava päivä oli sunnuntai 13.6.2010 ja kotiinlähdön aika. Olimme tehneet unohtumattoman matkan yhtenäisenä ryhmänä ja ”lippu korkealla” Lainatakseni oppaamme Riitan sanoja ” Ootte te aika Veikkoja! Minä viihdyn teidän joukossanne”.
