Uudenkaupungin Laulu- Veikkojen pitkään haaveilema vierailu USA:ssa pääsi toteutumisasteelle hieman hankalissa olosuhteissa. Lähi-Idän tilanne oli kehittynyt sodaksi, kun Irak hyökkäsi Kuwaitiin. Terroristien pelko maailman lentokentillä oli kiristänyt turvatoimia äärimmilleen. Laulu- Veikkojen lento Pan Amin koneella Frankfurtin kautta tiedettiin jo ennen lähtöä sisältävän huolellisia tarkistuksia jokaisen lentomatkustajan osalta. Ja niin myös kävi. Jokaiselta kyseltiin yhtä ja toista, aseellisia vartijoita vilisi lentoterminaalissa, jokainen kuorolainen (ja rouvat) joutuivat itse valitsemaan matkalaukkunsa kuljetuskärryistä ja siirtämään sen toisiin kärryihin, jotta kukaan ei olisi voinut ujuttaa pommia lentokoneeseen. Frankfurtista selvittiin suurin piirtein ennakoidussa aikataulussa.
Saapuminen Miamin lentoasemalla Floridaan antoi heti tuulahduksen siitä lämmöstä, josta saimme nauttia koko matkan. Uusi kokemus monelle oli Miamin tulliselvitys: ihmisjono luikerteli satojen metrien matkan kiinteillä metalliaidoilla rajattua reittiä. Itse henkilön tunnistus tapahtui nopeasti.
Matka busseilla antoi heti kuvan autoliikenteen suuruudesta USA:ssa. Paikoitellen oli 8-kaistainen moottoritie tupaten täynnä autoja. Erityishuomion sai kaistamerkintä, joka kertoi, että ko. kaistaa käyttävän auton pitää sisältää vähintään kaksi matkustajaa.
Majapaikkamme Floridassa Lake Worth’in kaupungissa oli Gulfstream Hotel, jonka omistajat ovat entisiä suomalaisia. Lake Worth tunnetaan kaupunkina, jossa on suhteellisesti laskien paljon suomalaisia. Heitä silmälläpitäen olimme varanneet mm. iltamaohjelmaa.
MUU TOIMINTA
Paikasta toiseen siirtyilemistä varten Laulu-Veikot vuokrasivat kahdeksen henkilökuljetukseen sopivaa pakettiautoa, joihin matkapäivien edistyessä pesiintyi kuhunkin oma ”poppoo”. Näin saattoi hieman valita tutustumiskohteitaan ihan itse. Tästä seurasi, että osa kuorosta (ja rouvista) kävi hyvinkin kaukana. Jotkut jopa Key West’issä, Floridan niemimaan eteläisimmässä kärjessä. Aikaa siihen meni kokonainen päivä, ja sai mainion tuntuman autoilun riemuihin ja riesoihin.
Osa Laulu-Veikoista tutustui merikalastukseen. Menetelmä oli se, että paatti ajoi päin Golf-virtaa, sitten koneet seis, ja takaisin ajelehdittiin syöttiä uittaen virvelin perässä. Ja kun merikalassa oltiin, tärppäykset olivat sen mukaisia. Suurimmat kalat riuhtaisivat siiman poikki, koska siimassa ei ollut peruketta, ainoastaan kolme suurta koukkua peräkkäin sidottuna. Välimäen Veijo onnistui nostamaan Laulu-Veikoista suurimman, noin 8-kiloisen kingfish’in. Luntamon Mikko sai n.5-kiloisen barracudan. Laivan henkilökunnan jäälaatikossa oli päivän suurin kala n.10 kg:n meriahven.
Muutamat autot kävivät Miccosukee-intiaanien reservaatissa lähellä Miamin kaupunia. Turisteja varten siellä oli tasapohjaisilla paateilla ajelua ilmaa piiskaavan potkurin voimalla, tarkoituksena nähdä mm. suoalueen alligaattoreita. Ei ainakaan kirjoittajan retkikunta alligaattoreita havainnut kuin aitauksessa ja painiesityksessä, jossa intiaani leikki ison, elävän ja opetetun pedon kanssa.
Melkein kaikki käväisivät Leijonapuistossa (Lion country safari), jossa kuljeskeli vapaanoloisesti leijonia, sarvikuonoja, norsuja, kirahveja, strutseja, antilooppeja ym. lähinnä Afrikan eläimiä. Puistossa kulku kävi tavallisilla autoilla, ovet ja ikkunat jokainen ymmärsi pitää suljettuna. Myös yli metrin pituisia ja yli puoli metriä korkeita jättiläiskilpikonnia nähtiin. Paikka näytti olevan koulujen yhteinen retkikohde, keltaisia koulubusseja tuli ja meni, oppilaat monen rodun edustajia.
Jo aiemmin mainittu Epcot Center Orlandossa oli näkemisen arvoinen. Entiselle suoalueelle oli rakennettu järven ympärille eri valtioiden pysyviä näyttelyrakennuksia, joissa kukin valtio esitti luonteenomaisia piirteitään matkailumainosten hengessä. Suomen aluetta ei ollut, liekö Suomi niin köyhä maa moisen suurellisen mainonnan foorumille.
Ostoskeskuksissa käynnit olivat oleellinen osa Amerikan matkaa. Kaikenlaista tavaraa kertyi vaatteista hiomakiviin. Tässä suppeassa matkakertomuksessa ei tälle liene tilaa.
Aurinkorannoilla löhöily jäi vähiin, koska ohjelma varsinkin alkuosaltaan sisälsi paljon esiintymisiä. Yökerhot tuntuivat olevan salaperäisiä paikkoja, koska kirjoittaja vain kuulopuheena sai tietoonsa muutamien tähänkin kulttuurin puoleen tutustuneen.
PALUUMATKA
Miamista lennettiin New Yorkiin J.F. Kennedyn lentokentälle. Matkalla lentokentältä kaupunkiin huomion kiinnittivät suuret ja huolella hoidetut hautausmaat kukkuloiden rinteillä. Itse New York pilvenpiirtäjineen on kokemus, jonka toivoisi jokaiselle. Ihmisen on välillä hyvä tuntea itsensä pieneksi, nöyryyttä ei tässä maailmassa ole liikaa.
New Yorkiin poikkeamisen kohokohta oli ruokailu kiinalaisessa ravintolassa, jossa ateria valmistettiin paistopöydällä asiakkaan silmien edessä suoraan raaka-aineista. Aterian jälkeen kajautimme muutaman reippaan laulun, joka näytti ilahduttavan erityisesti ravintolan henkilökuntaa.
