Uudenkaupungin ystäväkaupunki Varberg Ruotsissa sai vastaanottaa jo toisen kuorovierailun Ugista. 80-luvulla siellä kävi Uudenkaupungin Työväen Laulajat. Varberg sijaitsee n. 80 km etelään Göteborgista Kattegatin rannalla. Merelle näkyvin rakennus on Varbergin linnoitus, jonka suojassa ruotsalaiset ovat aikoinaan puolustautuneet juuttien hyökkäyksiä vastaan.
Laulu-Veikot rouvineen majoittuivat Strandgårdenin kesämotelliin, jonka palvelustaso oli melko vaatimaton, mm. yhteiset wc-tilat ja kolikoilla toimivat suihkut. Huoneet olivat sähköllä lämpiäviä, joten matkan ajaksi sattunut kylmän rintama ei haitannut. Koska ryhmämme suuruus oli ison linja-autollisen verran, tuotti aamupalan tarjoilu pienissä tiloissa hankaluuksia. Hyvällä yhteishengellä vaikeuksista selvittiin.
Kuoro esiintyi matkan aikana mm. Varbergin torilla toriyleisölle, kirkossa seurakuntalaisille ja samana pyhänä ulkoilmajumalanpalveluksessa Träslöv’in vanhan kirkon raunioilla ja Ringhalsin ydinvoimalan ruokalassa pitäen puolen tunnin lounaskonsertin.
Pääsimme myös viralliselle Varbergin kaupungin vastaanotolle, jolla emäntänä toimi Varbergin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Gunnel Welin. Hänen puheenvuorostaan kävi selkeästi ilmi, että Varbergissa on vahvoja rakennemuutosongelmia, kun vanhakantaiset tehtaat ovat joutuneet lopettamaan toimintansa.
Retken suomalaisena oppaana toimi ansiokkaasti Juhani Pietikäinen, jonka näyttämöllisetkin kyvyt pääsivät esille hänen vetäessään yhden miehen show’n aidolla ångermanlandin murteella illanvietossa paikallisen mieskuoron kanssa. Ruotsalaisena oppaana puuhaili Ulla Hyppönen, joka lähetti Laulu-Veikoille 8-sivuisen kiitos- ja muistelmakirjeen, josta seuraavassa ote: ”Laulu-Veikot nousevat – Pekka antaa äänen – ykskaks kajahtaa Jean Sibeliuksen ’Finlandia’ katon korkeudelle. Ullalla alkaa kyyneleet valua – hävettää, mutta täytyy tunnustaa, että oli ensimmäinen kerta ruotsinvuoteni aikana, kun tuli koti-ikävä. Otti vähän koville. Kiitos.”
